Järvenpään Vapaa-ajattelijat ry ja Uskonnottomat juhlapuhujat ry järjestivät yhdessä juhlapuhujakurssin lauantaina 27.1.2001 Järvenpäässä, Järjestötalo Kiurulassa. Paikalla oli yhteensä 17 henkeä. Isäntänä toimi Järvenpään yhdistyksestä Veikko Laine.

Vapaa-ajattelijain liiton tervehdyksen esitti liittohallituksen jäsen, järjestösihteeri Simo Järvinen. Liiton toimiston ja taloudenhoitaja Kimmo Sundström esitteli tilastotietoja aatteellisesta juhlapuhujatoiminnasta. Vanhimmat nykyisin toimivat vapaa-ajattelijayhdistykset ovat toimineet yli 70 vuotta ja myös juhlapuheita on pidetty kauan. Liiton hallussa on kuitenkin hyvin vähän lähdeaineistoa tästä asiasta. Muutamia arvokkaita merkintävihkoja juhlapuhevälityksestä pääkaupunkiseudulla on säilynyt. Myös Arto Tiukkasen kirjassa Vapaa-ajattelu Helsingissä. Helsingin Vapaa-ajattelijat ry 1936-1996 esitetään tietoja juhlapuheiden määristä. Vuodesta 1947 lukien mainitaan juhlapuheita pidetyn keskimäärin 25 hautajaisissa vuosittain. Vuosina 1969-1988 pidettiin yhteensä noin 1000 puhetta, siis keskimäärin 50 puhetta vuodessa. Vilkkainta puhujatoiminta oli 1970-luvun lopussa. Esitelmöitsijä muisteli, että joinakin vuosina välitettiin satakin juhlapuhetta.

Vuosilta 1988-1998 on käytettävissä luotettava tilasto. Sen mukaan juhlapuheita välitettiin 219, joista kaksi nimijuhlapuhetta ja loput hautauspuheita. Vuoden 1999 saldo jäi kuuteen toimeksiantoon, vuonna 2000 välitettiin enää kaksi toimeksiantoa.

Vierailevana esitelmöitsijänä oli Hyvinkään maistraatin henkikirjoittaja Pentti Ristikartano. Hän kertoi, että maistraateista on tulossa valtion paikallisia yleishallintoviranomaisia. Maistraattien päätehtävä on väestötietojärjestelmän ylläpito, mutta ne tekevät myös sukuselvityksiä, tutkivat pyynnöstä perukirjojen oikeellisuutta, vihkivät pareja siviiliavioliittoon jne. Suomessa avioliittoja solmitaan vuosittain 24.000-25.000. Jo 30 prosenttia vihkimisistä on siviilivihkimisiä. Suomen 37 maistraatissa vihkimiset toimittavat henkikirjoittajat. Käräjäoikeuksissa työskentelevillä käräjätuomareillakin on vihkimisoikeus, mutta he vihkivät pareista vain muutaman prosentin.

Hyvinkään maistraatti on palveluhalukkuuden eturintamassa. Kaikki kolme henkikirjoittajaa vihkivät pareja myös virka-ajan ja virkapaikan ulkopuolella. Vuonna 2000 vihkimisiä oli 323, joista noin 150 tapahtui virka-ajan ja –paikan ulkopuolella. Esimerkiksi Helsingin maistraatista tällaista virka-ajan ja –paikan ulkopuolista palvelua ei saa lainkaan! Vihkijä ei saa lain mukaan ottaa työstään mitään palkkiota, vain matkakulut. Hyvinkäältä katsoen toimintasäde on n. 60 kilometriä. Ristikartano kehui Joensuun ja Lapin maistraatteja, jotka suhtautuvat myös myönteisesti palvelun tarjoamiseen virka-ajan ja –paikan ulkopuolella. Itse hän sanoi joskus käyneensä kauempanakin vihkireissulla kuin 60 kilometrin päässä. Pallastunturin huipulla tapahtunut vihkiminen oli mieleenpainuva.

Yleensä vihkitoimitus kestää noin 15 minuuttia. Henkikirjoittajat pitävät pyynnöstä myös hieman pitempiä puheita. Tavallisimmin tällainen tulee kyseeseen häiden juhlapaikalla. Joskus vihittävät tekevät puheen itsekin, joskus puhuvat sukulaiset.

Juhlapuhujayhdistyksen puheenjohtaja Raimo Toivonen esitelmöi suunnitteilla olevasta hautaustoimilaista. Esiteltiin uskonnonvapauskomitean hautaustoimijaoston ehdotus, Vapaa-ajattelijain liiton sekä Raimo Toivosen ehdotuksesta antamat lausunnot. Liiton ehdotus on luettavissa liiton kotisivulla. Raimo Toivosen ehdotus poikkeaa tästä seuraavilta osin: Ykkösvaihtoehdoksi Toivonen esittää koko hautaustoimialan siirtoa seurakunnilta kunnille.

Aiemminkin toimialoja on siirretty hallinnonalalta toiselle. Toimialan siirrosta oli esimerkkinä mm. tuomiokapitulilaitoksen siirto valtiolta kirkolle. Vaihtoehto turvaisi mm. sen, että sukujen jäsenet voitaisiin haudata kunniallisesti hautausmailla oleviin sukuhautoihin. Ellei tämä vaihtoehto toteudu, Toivonen ehdottaa, että seurakunnat hoitaisivat hautausmaita kuten tähänkin saakka sillä muutoksella, että uskonnottomille tarjottaisiin mahdollisuus tulla haudatuiksi kunniallisesti (kunniallisuutta arvosteltaisiin uskonnottomien, ei kirkon, arvosteluperusteiden mukaisesti). Ellei tämäkään vaihtoehto toteudu, Toivonen kannattaa siinä tapauksessa liiton ehdotusta. Seurakuntien nykyisin saama yhteisövero-osuus siirtyisi kunnille.

Aineistopöydällä oli saatavissa Tauno Wallendahrin kyselylomake, jota hän käyttää hankkiessaan tietoja omaisilta aineksiksi hautauspuheeseen sekä erilaisia autenttisia ja muunneltuja puheita.

Iltapäivällä Kimmo Sundström esitteli erään surujuhlan käsiohjelman ja kertoi sellaisen laatimisesta.

Asiakaspalautetta käsittelevässä osassa huomio kiinnitettiin kriittiseen tai kielteiseen palautteeseen, koska sitä vaikea saada, vaikka joskus aihetta olisikin. Seuraavista asioista kuitenkin kerrottiin: Joskus vainajan perhe-elämän esittely ja yleisemmin vainajan henkilöön liittyvää ainesta oli kuulijoiden mielestä ollut liian vähän. Ongelmallinen on tilanne, jossa juhlapuhuja on saanut vainajasta kovin väritettyjä, jopa vääriä tietoja. Puhujan virheeksi katsottiin myös uskonnottomien asiasta puhuminen yleensä ja tähtitieteestä puhuminen. Eivät ne sovellu hyvin hautajaisiin, sanottiin.

Antero Sihvonen soitti välillä juhlamusiikkia haitarilla. Hän esitti kolme kappaletta, Lundgrenin marssin, erään sottiisin ja Virginia Wheelin. Tämän jälkeen Tauno Autio esitti juhlapuheitaan runomuodossa. Autio tekee runonsa itse ja on keskittynyt muihin juhliin kuin hautajaisiin. Runot oli tehty esimerkiksi vuosijuhlia, kihlajaisia, häitä ja syntymäpäiviä varten. Runot olivat mielenkiintoisia. Vahinko, ettei niitä ole saatavana missään julkaistuina.

Kurssilaiset osallistuivat melko aktiivisesti keskusteluun. Kysymyksiä sateli sopivasti esitelmöitsijöille. Koko tilaisuuden ajan esillä oli Raimo Toivosen tuohityönäyttely, joka käsitti yhteensä 17 tuohityötä. Raimo myös esiintyi tuohisaappaat jalassa ja väliin komea tuohinen paavinhiippa päässään. Muita tuohiesineitä olivat mm. iso kontti, pullo, erilaiset pannunaluset, ikosaedri, kori, suuri puheenjohtajan nuija, useita erilaisia maljakkoja jne. Jämsän kylänraitilla Raimo Toivonen ei vielä ole esiintynyt piispanhiippa päässään!

Puhujakurssin jälkeen pidettiin Uskonnottomat juhlapuhujat ry:n vuosikokous. Tuloslaskelma osoitti 866,79 markkaa tappiota. Taseen loppusumma oli 135,21 markkaa. Pientä velkaa oli päässyt syntymään. Saamapuolella olivat Raimo Toivonen ja Leila Närhinen. Uudeksi yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Tauno Lehtonen Paimiosta ja muiksi hallituksen jäseniksi Tauno Wallendahr Helsingistä, Liisa Lahdenmäki Tampereelta sekä Olavi Ääri ja Leila Närhinen Raisiosta.

Palvelumarkkinointi ja tiedottaminen ovat vuoden 2001 tärkeimmät tehtävät.