Vapaa Ajattelija 4-5/2000

jumalaton kulttuurilehti

 Vapaa Ajattelijan 4-5 2000 sisällysluetteloon | Vapaa Ajattelijan sisällysluetteloon | Vapaa-ajattelijain liiton sivustoon



"JENKKILÄN JUMALATON"

Harry A. Siitonen vieraili kesäpäivillä

Naantalissa 29.-30.7. vietettyjen Vapaan Ajatuksen kesäpäivien pitkämatkalaisin vieras oli Harry A. Siitonen. Hän asuu Berkeleyssä, Kaliforniassa, Yhdysvalloissa. Harryä haastatteli Kimmo Sundström.

Harry ei mitenkään “mainostanut” omia ajatuksiaan. Keskusteluissa tuli muutoin ilmi, että hän on radikaaliliikkeen veteraani, ihminen, jolla on kestäviä ihanteita. Puhuimme ateismista ja anarkismista, IWW:stä (katso lyhenteiden selityksiä jutun lopussa), kirjallisuudesta, elokuvasta, teatterista, Walden-kouluista, Harrystä itsestään ja paljosta muusta.

Kimmo Sundström: Puhut oikein hyvää suomea. Kertoisitko sukujuuristasi?

Harry A. Siitonen: Isäni oli kotoisin Helylästä, äitini Jaakkimasta, luovutetusta Karjalasta. Molemmat lähtivät siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin, jonne he saapuivat ensi kertaa vuonna 1915. He tapasivat toisensa sosialistihaalilla Quincyssä ja avioliitto solmittiin 1917. Vuonna 1925 vanhempani olivat vierailulla Suomessa. Tammikuussa 1926 he palasivat Yhdysvaltoihin ja minä synnyin maaliskuussa. Syntymäkaupunkini on Worcester Massachusettsin osavaltiossa. Kasvoin Westminster-nimisessä farmikylässä, noin 13 kilometrin päässä Fitchburgista, joka oli suuri suomalaissiirtolaisten keskus.

Vanhempani olivat työläisiä, isäni oli leipuri. Hän oli myös painija ja voimistelunohjaaja. Perheemme kasvatti kanoja.

KS: Minkälaista moraalikasvatusta sait lapsena ja nuorena? Kasvatettiinko lapsista sosialisteja?

HS: Vanhempani olivat sosialisteja ja ateisteja, kansanvallan ja humanismin kannattajia. He lukivat paljon ja olivat mukana farmarien osuustoimintaliikkeessä. Meille ei tyrkytetty sosialistisia aatteita, mutta esimerkki vaikutti. Yhteistoiminta oli kilpailua tärkeämpää. Kultainen sääntö, rehellisyys, hyväntahtoisuus ja muut moraaliset arvot opetettiin maalliselta pohjalta. Äidinkieleni on suomi ja vasta kuusivuotiaana aloin opetella englantia mennessäni kouluun. Luin paljon. Sosialismi tuntui jännittävältä, samoin vanhempieni mielipide, ettei uskonnossa ollut mitään järkeä.

KS: Mitä teit kouluajan jälkeen?

HS: Opiskelin Michiganin valtion yliopistossa ja valmistuin 1950 toimittajan ammattiin. Toimin oikolukijana ja taittajana länsirannikon sanomalehdissä, mm. San Francisco Chronicle -lehdessä.

KS: Olet ollut mukana radikaaliliikkeessä kuten sitä kutsut. Kertoisitko siitä?

HS: Alkuinnostuksen sain vanhemmiltani, jotka osallistuivat amerikansuomalaiseen sosialistiseen työväenliikkeeseen. Myös minua vanhempi naisserkkuni oli radikaali. Hänestä tuli minulle roolimalli. Ollessani sotaväessä USA:n laivastossa minusta tuli antimilitaristi, sodan vastustaja, rauhanliikkeen kannattaja.

Tällä alueella oli italialaissiirtolaisten ryhmä, joka keräsi huviretkien järjestämisellä varoja maailman anarkistiselle liikkeelle 1930-1970-luvuilla. Varoja lähetettiin FAI-CNT-järjestöön kuuluneille pakolaisille Ranskaan. Ranskassa oli anarkistipakolaisten leirejä sen jälkeen kun Franco oli voittanut Espanjan sisällissodan. Keräsimme varoja myös anarkistilehdille kuten Lontoossa ilmestyvälle Freedomille ja italialaisille lehdille.

Asuin 1950-luvulla Los Angelesissa, kuuluin silloin USA:n sosialistipuolueeseen. Muistan iltamat yhdessä IWW:n ja Espanjasta paenneiden anarkistien kanssa. Keräsimme varoja espanjalaisten pakolaisten avustusyhdistykselle sekä POUM:n pakolaisleirejä varten Ranskassa.

Ammattiyhdistysliikkeessä olen ollut mukana koko ikäni. Kuulun IWW:n sanomalehtilatojain unioniin sekä Screen Actors Guildiin, koska työskentelen joskus elokuvissa. Nuorena olin vähän aikaa kallellani stalinistisen kommunistiliikkeen suuntaan, sen jälkeen siirryin demokraattisen sosialismin kannattajaksi ja myöhemmin anarkismin ja anarkosyndikalismin kannattajaksi.

Vapaa-ajattelijoiden ja ateistien toiminta kiinnostaa minua, sillä USA:ssa on voimakas oikeistolainen, fundamentalistinen uskonnollinen liike. Se koettaa murtaa USA:n perustuslakiin kuuluvan valtion ja kirkon välisen muurin. Uskovaiset haluavat uskonnonopetuksen julkisiin kouluihin ja haluavat kumota aborttioikeuden. Lisäksi he kampanjoivat homoja ja lesboja vastaan sekä koettavat sensuroida kirjallisuutta ja elokuvaa. Tällaista kauhukehitystä vastaan tarvitaan toimintaa.

KS: Kutsuit IWW:tä henkiseksi kodiksesi. Mikä tämä IWW oikein on?

HS: IWW (Industrial Workers of the World) perustettiin vuonna 1905. Alkuvuosina siinä oli noin 100.000 jäsentä, myös tuhansia suomalaisia siirtolaisia, kuten kaivos- ja metsätyöläisiä. Suomenkielisillä IWW:n jäsenillä oli päivälehtikin, Industrialisti, ja kuukausilehti Tie Vapauteen. Suomalaissiirtolaisilla oli myös työväenopisto (Work Peoples College) Smithvillessä, lähellä Duluthin kaupunkia, Minnesotan valtiossa.

IWW:ssä on jäseninä anarkisteja, anarkosyndikalisteja, vasemmistososialisteja jne. Se ei ota kantaa poliittisiin puolueisiin, ei myöskään uskontoon. Suurin osa jäsenistä on ateisteja tai vapaa-ajattelijoita, mutta on uskovaisiakin. Itälahden osastossamme on eräs meksikolainen nuori mies, joka parhaillaan opiskelee jesuiittapapiksi! Sitä minä en käsitä, vaikka hän on muutoin koko lailla järkevä kaveri.

IWW riittää minulle, en ole minkään anarkistijärjestön jäsen. Pidän itseäni tosin anarkistina tai vapaudenhenkisenä sosialistina. Vuonna 1993 olin IWW:n pääsihteeri-rahastonhoitaja ja vuonna 1994 IWW:n yleisen toimeenpanevan komitean jäsen.

KS: Olet myös näyttelijä ja kerroit kääntäneesi englanniksi suomalaisia näytelmiä.

HS: Kyllä, olen näytellyt monta vuotta, sekä amerikkalaisella että amerikansuomalaisella näyttämöllä. Olen tehnyt myös jonkin verran elokuvatyötä. Olen näytellyt Kalevala-aiheisissa näytelmissä ja dokumenttielokuvassa Muisto, joka esitettiin Suomen television ykköskanavalla vuonna 1994. Kalevalasta ja suomen kansanrunoudesta olen luennoinut yliopistoissakin ja lausunut Kalevalan runoja.

Suomalaisia yksinäytöksisiä näytelmäkappaleita olen kääntänyt englanniksi useampia ja tuottanut ne kaksikielisinä esityksinä suomalaisten haaleilla. Mainitsen näistä Aleksis Kiven Kihlauksen sekä Matti Kurikan Ihmekös tuo! Olen myös kääntänyt E. F. Johnsonin viisinäytöksisen Lalli-näytelmän. Sitä näyteltiin ennen amerikansuomalaisten työväenhaalien näyttämöillä. Käännökseni on talletettu siirtolaisarkistoon USA:ssa.

Hiljan sain roolin näytelmässä Twelve Angry Jurors (Kaksitoista vihaista valamiestä). Sitä esittää San Franciscon monietninen teatteri. Näytelmässä on kuolemantuomion vastainen teema. Harjoitukset alkavat elokuun lopussa, esitykset loka-marraskuussa.

KS: Tunnetko edelleen rakkautta Suomea ja suomen kieltä kohtaan?

HS: Pidän Suomesta sen rikkaan kansallisen kulttuurin takia. Se on minun perintöni. Olen tehnyt seitsemän matkaa Suomeen. Kulttuurisesti olen myös amerikkalainen, mutten nationalisti. Rajat, sodat, hallitukset ja valtiot eivät saa minulta kannatusta. Ihmisten pitää tulla keskenään toimeen ja kunnioittaa toistensa kulttuuriperintöä.

KS: Siirryit eläkkeelle 14 vuotta sitten, 60-vuotiaana. Minkälainen perhe sinulla oli?

HS: Minulla on kolme tytärpuolta, viisi lastenlasta ja vielä kaksi näiden lasta. Olen nyt poikamies, avioliitto ei viehätä ollenkaan. Olen tässä asiassa samalla aallolla kuin Matti Kurikka.

KS: Kerroit käyneesi Pariisissa kommunardien muurilla. Mitä näit siellä?

HS: Matkustelu kuuluu harrastuksiini. Kävin tosiaan Pariisissa, jossa on kommunardien muuri vuodelta 1871. Viimeiset kommunardit ammuttiin vasten tätä muuria. Ihmiset tuovat jatkuvasti kukkia muurille. Minäkin vein sinne kukkia samoin kuin Edith Piafin haudalle. Vuonna 1998 kävin Lontoossa Karl Marxin haudalla ja patsaalla. Menin 2-3 metriä Marxin patsaan vasemmalle puolelle ja pyysin turistia ottamaan kamerallani valokuvan. Näyttäessäni kuvaa selitän aina, että kuvassa on vasemmistolainen Karl Marx ja huomattavasti Marxista vasemmalla Harry A. Siitonen. [Naurua.]

KS: Sinulla on sukuharrastuksia. Kävit retkellä luovutetussa Karjassa. Mitä mietit Karjalasta ja sen tulevaisuudesta tänään?

HS: Olen ollut kolmessa Siitoset-Sukuseuran kokouksessa, Imatralla, Lahdessa ja Parikkalassa. Tänä kesänä kokous oli Parikkalassa, jonka jälkeen menimme linja-autoretkelle Kannakselle. Kävimme Viipurissa, Pyhäjärvellä ja Käkisalmella. Olot olivat kurjat ja ankeat, vaikka monet ihmiset ovat ystävällisiä ja lämpimiä. Tilanne ei herätä paljon toivoa. Bolsevikkien valtiokapitalismi kuoli omaan kykenemättömyyteensä ja nykyinen markkinakapitalismi tuottaa lisää kurjuutta. Uusrikkaat voivat hyvin ja mafia kukoistaa. Kansa vaikuttaa masentuneelta ja toivottomalta. Voi hyvinkin olla, että yhteistyössä Suomen kanssa saadaan parannusta aikaan ainakin Kannaksella ja Itä-Karjalassa. En usko, että Karjala tulisi enää Suomen haltuun, mutta en tiedä ovatko nämä valtiolliset rajat niin tärkeitä. Hyvät ihmissuhteet ja kehittyvä yhteistyö kummallakin puolella on tärkeämpää.

KS: Kirjoittelet juttuja vapaana toimittajana amerikansuomalaisiin lehtiin. Mihin lehtiin kirjoitat? Tilaat myös anarkistisia ja ateistisia lehtiä. Jaksatko lukea niitä kaikkia? Mitä ajattelet ateistien ja anarkistien tulevaisuudesta?
HS: Kirjoitan Raivaajaan sekä New World Finn ja Finnish Update -lehtiin. Tilaan vain yhtä anarkistilehteä, The Match! Minulle tulee myös pari vasemmistososialistista lehteä, Monthly Review ja Against the Current. Ateistilehdistä tilaan Free Inquiry ja Freethought Today -lehtiä sekä Vapaa Ajattelijaa ja Tampereen Pakanasanomia. Suomalaisista anarkistilehdistä minulle tulee Syndika ja Kapinatyöläinen. Luen kirjoja ja lehtiä ennemmin kuin katson televisiota tai surffaan Internetissä.


Näyttää siltä, että ateismi ja anarkismi pysyvät vähemmistöliikkeinä ainakin minun elinaikani. Maailma on koko lailla barbaarinen, sivistys pinnallista. Mutta kehitystyötä täytyy jatkaa, jos jotain inhimillisempää aiotaan saada aikaan, maailma, joka on vapaa taikauskosta, irrationalismista, väkivallasta ja puutteesta.

KS: Vapaa-ajattelu, yleensä kriittinen ajattelu on vastatuulessa. Kaikkialta tulviva viihde, kulutusideologia, menestyksen ihannointi ja miellyttäminen ovat ajan trendi. Ovatko ihmiset nyt onnellisia, maailma valmis? Anarkismin ja vapaa-ajattelun ihmiskuva on varmaankin ylioptimistinen. Mitä sanoisit nuorille, jotka etsivät kestäviä ihanteita, tarkoitusta ja suuntaa elämälleen?

HS: Nuorille sanoisin, että älkää hyväksykö mitään uskon perusteella, ajatelkaa kriittisesti, tehkää päätöksenne järkiperäisesti ja tietoisesti. Työskennelkää inhimillisen vapauden, tasa-arvoisuuden, rauhan ja harmonian puolesta kaikkien ihmisten kesken. Kunnioittakaa ympäristöä, me emme ole sen herroja. Ponnistelkaa kehittääksenne yhteistä hyvää älkääkä antautuko tavoittelemaan vain jotain aineellista asemaa. Mutta pitäkää hauskaa. Elämässä on huumoria. Rakastakaa, luokaa ja nauttikaa!



CNT Confederación Nacional del Trabajo, espanjalainen 1910 perustettu ammattiliitto, joka kannattaa anarkosyndikalistisia periaatteita.

FAI Federación Anarquista Ibérica, espanjalainen 1927 perustettu anarkistijärjestö.

IWW Industrial Workers of the World, ammattitaidottomien ja tilapäistyöläisten 1905 Chicagossa perustama radikaalijärjestö.

POUM Partido Obrero de Unificación Marxista, stalinismin vastainen, tasavaltalainen, sosialistipuolue Espanjassa.

Kommunardi Pariisin kommuunin, 18.3.1871 perustetun väliaikaisen vallankumoushallituksen kannattaja. Kommunardit pyrkivät luomaan Ranskasta itsenäisten sosialististen kommuunien liiton. Kommuuni kukistettiin verisissä katutaisteluissa 21.-29.5.

  •  
  • Kimmo Sundström
  •