Vapaa Ajattelija 3/2000

jumalaton kulttuurilehti

 Vapaa Ajattelijan 3/2000 sisällysluetteloon | Vapaa Ajattelijan sisällysluetteloon | Vapaa-ajattelijain liiton sivustoon



VENÄJÄLLÄ ATEISMISTA VANKILAAN? 

Kansainvälinen humanismin akatemia, Venäjän humanistisyhdistys ja Pietarin valtionyliopiston filosofian laitos järjestivät 14-16. kesäkuuta 2000 konferenssin aiheesta Tiede ja humanismi: maailmanlaajuinen arvojärjestelmä kolmannelle vuosituhannelle. Konferenssi pidettiin Pietarin valtionyliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Liittohallitus lähetti kokoukseen Marko Koivuniemen ja liiton kunniapuheenjohtaja Timo I. Vasaman ehdotuksesta minut.

Kansainvälisen humanismin akatemian puheenjohtaja, professori Paul Kurtz oli sairaana, mutta hänen esitelmänsä luki Sekulaarin humanismin neuvoston toimitusjohtaja Matthew Cherry. Konferenssin varsinainen yleismies oli Venäjän humanistiyhdistyksen puheenjohtaja, Moskovan yliopiston filosofian professori Valeri Kuvakin. Osallistujia oli eri puolilta Venäjää ja myös muista maista. Kunniavieraana oli Kansainvälisen humanistisen ja eettisen unionin (IHEU) puheenjohtaja, norjalainen Levi Fragell, jonka suomalaiset muistavat mm. osallistumisesta Maailman kolmanteen ateistien konferenssiin Helsingissä (1983). Koko konferenssi tulkattiin englanniksi.

Konferenssin ensimmäisenä päivänä oli kaikille yhteisiä esitelmiä. Toisena päivänä konferenssi jakaantui neljään ryhmään: 1. Tiede, skeptisismi ja paranormaalit uskomukset 2. Humanismi arvojen metajärjestelmänä 3. Sekulaarin kulttuurin maailmanlaajuiset ja kansallisen näkymät 4. Humanistiset perinteet Venäjän kulttuurissa

Kolmantena päivänä oli tilaisuus, jossa pidettiin muutamia esitelmiä ja esiteltiin työryhmien yhteenvetoja.

Konferenssissa ja sen työryhmissä oli hyvin suuri määrä puheenvuoroja ja keskusteluja. Koko humanistisen moraaliajattelun kirjo tuli esiin, ja esimerkiksi Humanistisesta manifestista 2000 (Humanist Manifesto 2000) esitettiin myös kriittisiä puheenvuoroja. Monissa puheenvuoroissa tuotiin esiin uusia ajatuksia ja näkökulmia.

Pietarin valtionyliopiston filosofisen tiedekunnan dekaani Juri Solonin vei ulkomaisilta vierailta yhden ruokatunnin kertoessaan tilanteesta Venäjän yliopistomaailmassa. Moskovan ja Pietarin yliopistot ovat etuoikeutettuja: palkat maksetaan ajallaan. Kaikkeen muuhun on etsittävä yksityisiä sponsoreita. Peruskoulutuksen taso on romahtanut, ja opiskelijoille joudutaan opettamaan asioita, jotka aikaisemmin opittiin koulussa. Tutkintovaatimuksista on jouduttu tinkimään, ja opiskelijoilta vaaditaan vain minimitiedot.

Dekaani Solonin tunsi Venäjän presidentin Vladimir Putinin henkilökohtaisesti silloin, kun Putin opiskeli hieman yli viisitoista vuotta sitten Pietarin valtionyliopistossa. Solonin sanoi suoraan, että Venäjän poliitikot ovat niin hirveitä, että heidän kanssaan ei olla mielellään tekemisissä. Tulevaisuuden suhteen Solonin on pessimisti. Filosofian laitoksella tutkitaan samoja asioita kuin kaikkialla maailmassa, myös postmodernismia tutkitaan. Useimmat Venäjän humanistit suhtautuvat konferenssin puheenvuorojen ja yksityisten keskustelujen valossa postmodernismiin kielteisesti. Englantilaisen ateistifilosofi Harry Stopes-Roen kysymykseen siitä, tutkitaanko Pietarissa angloamerikkalaista vai ns. mannermaista filosofiaa, Solonin vastasi, että kysymys on vaikea. Keskustelussa Levi Fragellin kanssa totesimme, että onneksi venäläiset osaavat nykyään vieraista kielistä parhaiten englantia, ja tästä syystä angloamerikkalainen filosofia on voitolla.

Pietarin suurimman kirjakaupan Dom knigin valikoimat ovat muuttuneet menneistä vuosikymmenistä siinä suhteessa, että ateismia käsittelevät kirjat ovat hävinneet ja tilalle on tullut uskonnollisten kirjojen hylly. Valikoimat alkavat valitettavasti muistuttaa Akateemisen kirjakaupan (Helsinki) valikoimia sekä hyvässä että pahassa. Postmodernismia ei sentään ole tyrkyllä yhtä paljon kuin Akateemisessa kirjakaupassa, jossa ei viimeisen tiedustelun mukaan ole myytävänä yhtään ateismia käsittelevää kirjaa.

Venäjän ateistiyhdistys toimii Moskovassa ja Pietarissa. Moskovassa toiminnan ovat aloittaneet yliopiston opiskelijat, ja nuoret ovat esitelleet ajatuksiaan myös skeptikkojen, optimistien ja humanistien lehdessä Terve järki (Zdravyi Smysl). Minulla oli tilaisuus (jätin oopperan väliin) keskustella kokonainen ilta moskovalaisten nuorten ateistien kanssa. Eräs heistä on ollut töissä mielipidetutkimuksia tekevässä laitoksessa, ja kertoi, että Venäjällä on 30 % ateisteja, 30 % uskovaisia ja loput ovat välinpitämättömiä.

Kansan mielipiteestä riippumatta Venäjän hallitus ja Venäjän tiedotusvälineet esiintyvät ikään kuin koko Venäjän kansa olisi uskovaista. Ateisteilla ei ole juuri mitään mahdollisuuksia saada ääntään kuuluviin valtion tai oligarkkien valvomissa tiedotusvälineissä. Ateisteilla on hyvät valmiudet käyttää Internetiä, mutta se ei tavoita kuin hyvin pienen osan väestöstä. Venäjän hallituksen ministerit toimivat näkyvästi yhteistyössä ortodoksisen kirkon kanssa.

Venäjän kansalla on pulaa kaikesta, jopa ruuasta ja lääkkeistä. Yhteiskunta käyttää valtavia summia kirkkojen korjaamiseen ja uusien rakentamiseen. Useilla väestömäärältään Suomea suuremmilla alueilla on otettu käyttöön kaikille pakollinen tunnustuksellinen uskonnonopetus. Kaikkien oppiaineiden opetusta aiotaan muuttaa vastaamaan ortodoksisen kirkon näkemyksiä. Moskovan patriarkka Aleksi II esiintyy tiheästi huippupoliitikkojen seurassa ja kastaa jopa sukellusveneitä. Patriarkka on vaatinut ateismin kriminalisoimista. Nuoret ateistit pohtivat mm. sitä, istuvatko he parin vuoden kuluttua ateismin takia vankilassa. Suunnitelmat sosiaali- ja terveydenhuollon siirtämisestä ortodoksiselle kirkolle ovat aivan julkisia. Mikäli suunnitelmat toteutuvat, Venäjä siirtyy noin kahdessa vuodessa takaisin keskiaikaan.

Kansainvälisen humanistisen ja eettisen unionin (IHEU) puheenjohtaja Levi Fragell on vieraillut Venäjällä useita kertoja, ja hän on hyvin selvillä Venäjän ateistien ja humanistien tukalasta tilanteesta. Sekulaarihumanistien Matthew Cherry kertoi, että amerikkalaiset tukevat Venäjän humanisteja taloudellisesti. Myös Venäjän ateistit saavat tukea lännestä. Lännen järjestöjen mahdollisuudet tukea Venäjän ateisti- ja humanistijärjestöjä ovat kuitenkin kokonaisuutena hyvin vähäiset. Sen sijaan uskontokunnat saavat rahaa lännestä (ja paikallisilta oligarkeilta) melkein niin paljon kuin haluavat. Suomalaisten on syytä tukea Venäjän ateisti- ja humanistijärjestöjä. Myös muu kuin taloudellinen tuki on tervetullutta.

Erkki Hartikainen