Vapaa Ajattelija 3/2000

jumalaton kulttuurilehti

 Vapaa Ajattelijan 3/2000 sisällysluetteloon | Vapaa Ajattelijan sisällysluetteloon | Vapaa-ajattelijain liiton sivustoon



Vapaa-ajattelijain liiton Kulttuuriohjelman linjaukset uskonnottomasta tapakulttuurista eivät ole järin radikaaleja 

Vapaus on oikeus sanoa ihmisille se mitä he eivät halua kuulla. 
George Orwell

Kirkko tarjoaa riittijuhlista laajan palveluvalikoiman ristiäisistä hautajaisiin. Monella vapaa-ajattelijalla on liittonsa suhteen samanlainen tavoite. Juuri tämä johtaa meidät harhaan. Emme ole kirkon korvike, eikä vapaa-ajattelijaliikkeestä tule sellaista tehdä. Äitini muistotilaisuus oli taatusti yhtä juhlallinen kuin se tilaisuus, jossa vapaa-ajattelijapuhuja pitää muistopuheen. Omat siviilivihkiäiseni olivat miellyttävät, enkä usko, että kukaan tai mikään muu olisi tehnyt tilaisuudesta meille ikimuistoisempaa. Aikuistumista edistävät luontoleirit tai vastaavat yhtä paljon kuin Protu-toiminta.

Kastamattomien ja kirkosta eronneiden tarpeet voivat olla erilaiset. Kirkosta eronnut saattaa kaivata lisävahvistusta identiteetilleen, kun kastamattomalle jumalattomuus on luonnollinen olotila. Siviilikulttuuria ei pidä monopolisoida. Jos näin kävisi, se ei enää olisi siviilikulttuuria vaan uskonnon korvike, jossa tärkeää olisi riittien muoto ja niiden pitäjien muodollinen pätevyys. Pro-Seremoniat -hankkeen outous on ollut juuri monopolivaatimuksessa.

On esitetty, että liittohallituksessa ja liittoneuvostossa voitaisiin puhua vapaasti jopa riidellen. Ulospäin, julkisuuteen täytyisi sitten näyttää yhtenäistä rintamaa - etova vaatimus. Lähihistoriasta löytyy pilvin pimein esimerkkejä, jossa maton alle lakaistut roskat alkavat haista kiusallisesti. Kyllä avoin perusteltu keskustelu, joka voi olla kärjekästäkin, pitää olla vapaa-ajattelijoiden perusoikeus. 
Toinen asia on sitten kokonaan hyväksytäänkö joukkoomme mitä tahansa näkemyksiä, kuten näyttäisi olevan. Voidaan aiheellisesti kysyä, mitä vapaa-ajattelijoissa tekevät henkilöt, jotka eivät hyväksy liiton aatteellista peruslähtökohtaa. Ymmärrän, että on lukuisia individualisteja, jotka eivät löydä paikkaansa suomalaisessa yhdistyskentässä. Vapaa-ajattelijain liitto nimenä houkuttelee helmoihinsa nämä useinkin järkeviä mielipiteitä esittävät henkilöt. Uskonnottomuus ei tuota mielipahaa tälle joukolle, mutta heille on tärkeämpää tuoda esiin ja edistää ikiomia näkemyksiään kuin ajaa liiton tavoitteita.

Forssan kokous 1903 hyväksyi työväenpuolueelle selkeän tavoitteen: ”Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdistykset on katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisäiset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.” Tuohon ei Vapaa-ajattelijain liiton tarvitsisi lisätä kuin rikoslain jumalanpilkkapykälän poistaminen ja kirkon kaikkinaisen verotusoikeuden kumoaminen. Päästäänkö näihin tavoitteisiin juhlapuheita tai nuorisoleirejä pitämällä on toinen kysymys. Jokaisella, joka haluaa puuhastella nuorten tai vainajien ympärillä on siihen hyvät toimivat mahdollisuudet olemassa olevissa, näihin erityiskysymyksiin keskittyvissä järjestöissä.

Timo Meltti