Vapaa Ajattelija 3/2000

jumalaton kulttuurilehti

 Vapaa Ajattelijan 3/2000 sisällysluetteloon | Vapaa Ajattelijan sisällysluetteloon | Vapaa-ajattelijain liiton sivustoon



ONNISTUNEET KESÄPÄIVÄT

Vapaan ajatuksen päivät

Kotiuduin eilen vapaa-ajattelijain kesäpäiviltä Naantalista ja oloni on vielä tänään hieman raukea johtuen runsaasta annoksesta raikasta meri-ilmaa, havumetsän tuoksua, usvaisen iltataivaan läpi kuultavaa aavistuksenomaista kuunvaloa, hyvää seuraa ja tietysti - hyvää ruokaa. Kirjoitan silti vaikutelmani paperille heti, koska en halua, että aika pääsee kultaamaan muistojani. Aion näet lahjomattoman objektiiviseen tapaani luetella, kuten seuramatkaesitteissä, niin retken plus- kuin miinuspuoletkin.

Ensimmäiset plussat Raision Vapaa-ajattelijoille hienoista järjestelyistä. Vaikka meitä osanottajia oli huomattavasti ennakoitua enemmän, kaikille löytyi mukava makuusija ja enemmän kuin riittävästi herkullista ruokaa. Oli hauska tavata vanhoja tuttuja ja oli myös hauska tutustua uusiin ihmisiin ja vaihtaa ajatuksia ja ideoita paikallisyhdistysten toimintojen kehittämiseksi. Lahden yhdistyksen puutyökerhon ja raisiolaisten tekstiilikäsityökerhon tuotteet olivat oiva esimerkki siitä, että vapaa-ajattelun puitteissa voi tehdä muutakin kuin lukea edellisen kokouksen pöytäkirjaa ja riidellä siitä, millä tavalla jumala kaikkein ortodoksisimmin on olematta olemassa.

Lisää plussia

Alustukset ja niitä seurannut keskustelu olivat mielenkiintoisia ja sopivan lyhyitä. Meille annettiin pähkinöitä pureskeltaviksi, mutta myös tarpeeksi aikaa ihanaan lorvailuun ja tuiki tärkeään laiskotteluun. Päivien taiteellinen anti oli mieleenpainuva. Meitä viihdytettiin tasokkaalla hanurimusiikilla, lahtelaisten hauskoilla ohjelmanumeroilla ja turkulaisten hienolla sketsillä. Runsasta hengenravintoa olikin hyvä myöhemmin sulatella saunan löylyissä ja meriveden tyynnyttävässä syleilyssä.

Miinuksia

Miinuksista isoin kuuluu niille muutamille vapaasti ajatelleille uroksenjössiköille, jotka, luultavasti toisistaan tietämättä, kertoilivat meille naisille moneen kertaan samoja, uskomattoman huonoja ja typeriä, naista halventavia ja loukkaavia vitsejä. Kahdeksas variaatio teemasta alkoi jo todella kuvottaa! Hyi, ateistiäijät, hyi, hyi!!!

Plus miinus nolla oli Hannu Raitasen järjestämä yhteislaulutilaisuus. Hän kutsui kaikkia laulamaan kanssaan toimittamastaan “Monttu auki” -nimisestä laulukirjasta, mutta onnistui, aukaisemalla oman monttunsa, karkottamaan pihalle kaikki muut, paitsi Kimmo Sundströmin, Satu Siirtolan ja minut. Satu ja minä yhdyimmekin lähinnä solidaarisuussyistä Hannun rääyntään yleisönämme hysteerisesti naurava Sundström. Hetken päästä saimme Leila Närhiseltä tiukan viestin. Hän yritti rentoutua alapuolellamme sijaitsevassa saunassa, ja olimme pilanneet hänen iltansa. Kimmo, Satu ja minä hiivimme noloina pihalle, mutta peloton sivilistrategimme jäi, kuten kapteenin tuleekin, yksin uppoavan laivansa kannelle: “Isä lähti Ruotsiin... äiti taivaaseen... pappi... kahvia juodakseen... enkelin eteiseen.” 

Vielä plussaa

Ihana saaristoristeily vanhalla troolarilla, sekä läksiäiskahvien kanssa tarjottu valtaisa mansikkakakku. Kun ehdotin, että Hannu laulaisi meille vielä pienen läksiäislaulun, näytti Leila Närhinen saavan jonkinlaisen kohtauksen ja alkoi sihistä kuin käärme. Toivon, että hän kuitenkin ymmärsi, etten ollut aivan tosissani. Halusin vain antaa pienen näytteen kuuluisasta tamperelaisesta huumorista.

Liisa Lahdenmäki