Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja antoi 3.3.1999 päätöksen koskien äänestyspaikkoja. Helsingissä on useita seurakuntien omistuksessa olevia äänestyspaikkoja. Äänestyspaikkana voi olla mm. seurakuntasali, seurakuntakoti, seurakunnan voimistelusali tai kerhotila.

Ateistin kannalta on arveluttavaa, että äänestyspaikka on seurakunnan omistuksessa. Seurakunta ei nauti ateistin luottamusta. Ateisti ei käy seurakunnassa ja hän voi olla epätietoinen siitä, missä kirkko ja äänestyspaikka sijaitsevat.

Äänestystilanteeseen mahdollisesti liittyvät uskonnonharjoitukseen viittaavat elementit häiritsevät äänestystilaisuutta. Oikeusasiamies katsookin, että vaalihuoneiston ”sopivuutta” harkittaessa tulee ottaa huomioon myös ”huoneiston aatteellinen luonne ja käyttötarkoitus”. Hän kirjoittaa vielä: ”Myös kansalaisten yleisen yhdenvertaisuuden ja julkisen vallan puolueettomuuden näkökulmasta pitäisi mielestäni olla pyrkimyksenä, että vaalihuoneistot ovat aatteellisilta kytkennöiltään mahdollisimman neutraaleja. … Kun seurakuntien omistamia tiloja käytetään äänestyspaikkoina, olisi mielestäni entistä enemmän kiinnitettävä huomiota siihen, minkälaisesta tilasta on kulloinkin kysymys eli onko huoneisto mahdollisesti varustettu, koristettu tai peräti vihitty uskonnon harjoittamista varten, ts. miten keskeisesti uskonnollinen elementti on huoneistossa esillä ja miten voimakkaasti se välittyy ulkopuoliselle.”

Tämän kirjoittajan saamassa kortissa luki eduskuntavaalien (1999) osalta, että äänestyspaikkani oli ”TAMMISALON KIRKKO”. Presidentinvaalin (2000) osalta kortissa luki ”Seurakuntasali”. Äänestyspaikka ei ollut muuttunut. Keskusvaalilautakunta oli tehnyt muutoksen arvattavasti sen vuoksi, ettei äänestys tapahtunut itse kirkkosalissa ja että kirkko-sana loukkasi niitä äänestäjiä, jotka eivät olleet kristittyjä.

Ateisti tekee tarkastuksen

Oikeusasiamiehen päätös oli lähetetty tiedoksi keskusvaalilautakunnalle. Tämän kirjoittaja oli epäileväinen sen suhteen oliko vaalihuone muuttunut mahdollisimman neutraaliksi. Päätin tarkastaa asian mikä tapahtui 25.1.2000 Tammisalon kirkossa. Minua opasti ystävällinen kirkonpalvelija, vahtimestari.

Kirkon aulatiloissa oli mm. kristillisiä maalauksia. Oikeusasiamies viittaa päätöksessään myös niihin määräyksiin, joiden mukaan äänestyspaikassa tulee olla riittävästi tilaa myös niitä äänestäjiä varten, jotka odottavat vuoroaan päästäkseen vaalihuoneeseen äänestämään. Kristilliset maalaukset voivat tietysti häiritä näitä odottajia. En kuitenkaan puuttunut tähän seikkaan.

Itse vaalihuoneessa oli kaksi maalausta. Minä tai vahtimestari emme kumpikaan ymmärtäneet mitä maalaukset esittivät ja oliko niissä jokin kristillinen sanoma. Katsoin maalaukset neutraaleiksi. Seinällä oli myös soikion muotoinen, noin 50 cm:ä korkea ja 40 cm:ä leveä, kipsinen, likaisen valkea korkokuva, joka esitti Jeesuksen päätä. Jeesus näytti murheelliselta. Hänellä oli orjantappurakruunu päässään. Olen joskus kuullut tästä rikollisesta. Mielsin, että korkokuva liittyy kristinuskoon. Kuva ei miellyttänyt minua.

Kysyin vahtimestarilta viedäänkö Jeesuksen pää varastoon tai peitetäänkö se jotenkin vaalitoimituksen ajaksi. Vahtimestari vastasi, ettei näin tapahdu, korkokuva on aina paikallaan. Hän ei ollut koskaan kuullut, että se olisi pahoittanut jonkun ihmisen mielen. Totesin, ettei vaalihuoneessa ollut muuta kristinuskoon viittaavaa kuin korkokuva. Kiitin vahtimestaria esittelystä. Lähtiessäni hän neuvoi minulle oikotien, jota pitkin pääsin nopeammin takaisin työpaikalleni, ateismin asiaa edistämään.

Jeesus lähtee varastoon?

Olin tulomatkalla mitannut matkan lähimmän koulun portilta kirkon ovelle. Matka oli 1250 askelta, arviolta yksi kilometri, ja kesti noin 10 minuuttia kävellen. Koulu on paljon lähempänä kotiani ja olen toivonut, että äänestyspaikkani siirrettäisiin esimerkiksi sinne.

Raportoin havainnoistani keskusvaalilautakunnan virkailija Eero Pulkkiselle. Hän kysyi oliko korkokuva kiinnitetty seinään siten, että se olisi helposti nostettavissa pois. Sanoin uskovani asian olevan näin. Toivoin, että Jeesuksen pää siirrettäisiin vaalitoimituksen ajaksi vaikka kellariin tai johonkin varastoon. Virkailija sanoi soittavansa kirkkoon ja pyytävänsä siirtämään Jeesuksen pään pois vaalitilaisuuden ajaksi.

Vaalipäivänä

Kävin 6.2.2000 katsomassa mitä korkokuvalle kuuluu. Se oli edelleen paikallaan seinällä eikä sitä oltu kuljetettu pois tai peitetty kokonaan. Kuvan alla oli kuitenkin piano, jonka päällä oli muutamia kukkamaljakoita. Maljakoissa oli leikkokukkia, osa aika korkeita. Kukat olivat kauniita ja peittivät osittain Jeesuksen pään. Kuvan häiritsevä vaikutus oli selvästi vähentynyt.

Vahtimestari kertoi ostaneensa kukkia omilla varoillaan. Kiitin vahtimestaria huomaavaisuudesta ateistiäänestäjiä kohtaan. Vahtimestari ilmoitti omana käsityksenään, että vaalit voitaisiin siirtää läheiselle VPK:n talolle. Äänestysruljanssi teettää lisää työtä ja ihmiset tuovat kengissään kuraa kirkkoon. Olin samaa mieltä. Miksi pyhäkköä käytetään poliittiseen toimintaan?

Myöhemmin sain kuulla, että alueen vaalilautakunnan puheenjohtaja Helvi Leinonen oli hänkin hankkinut omilla varoillaan kukkia pianon päälle. Kiitin häntäkin. On ilo nähdä kaksi kristittyä, kuten oletan, ponnistelemassa ateistiäänestäjiä vaivaavan epäkohdan lieventämiseksi.

Lopputulos

Lopputuloksena voi todeta, että seurakunta on kovakorvainen suhteessa keskusvaalilautakunnan esittämiin pyyntöihin. Äänestysvilkkaus laskee. Toisaalta on parannus, että Jeesus on ikään kuin pantu kukkien taakse piiloon. Jeesus ei ollut mikään demokraatti ja tässäkin mielessä on sopimatonta yhdistää häntä vaaleihin. Viranomaiset eivät hoida valvontatehtäviään täysin moitteetta, koskapa yksityisten ateistien on valvottava vaalihuoneiden asianmukaisuutta.

Kirjoitin asiasta muistion ja lähetin sen eduskunnan oikeusasiamiehelle, keskusvaalilautakunnan asiamies Eero Pulkkiselle ja Helvi Leinoselle. Odotan, että seuraavissa vaaleissa pianon päällä on taas paljon kukkia. Mitä komeampia kukkia, sen parempi.