Oli mielenkiintoista avata vuoden ensimmäinen Vapaa Ajattelija -lehti ja todeta päässeensä peräti kahden suuren jutun pääosaan, ensin Erkki Hartikainen ruotii liittohallituksessa käytyjä keskusteluja jutussaan ”Kuka puolustaa ateistien oikeuksia” ja heti sen jälkeen Hannu Raitanen jatkaa ”Ruotsin tautia Protussa”. En muista lukeneeni yhtään Vapaa Ajattelija -lehteä, jossa yhden henkilön mustamaalaukseen olisi käytetty näin paljon palstatilaa.

On kai minunkin sitten avattava sanainen arkkuni, vaikka aiemmin olenkin tehnyt päätöksen, etten pahemmin esimerkiksi Erkin kirjoituksiin internetin uskonnottomuus -keskustelupalstalla viitsi vastata.

Monet tuntevat minut ainakin maineeltani Liiton piirissä, mutta vieraammille tässä lyhyt esittäytyminen: olen ammatiltani matemaattisten aineiden ja elämänkatsomustiedon opettaja Karkkilan yläasteelta. Olen toiminut työssäni nyt kaksikymmentä vuotta ja siitä opettanut suurimman osan ensin uskontojen historiaa ja siveysoppia ja sittemmin elämänkatsomustietoa, sen tultua kouluihin. Onnistuin pääsemään mukaan elämänkatsomustiedon alkuvaiheessa järjestettyihin seminaareihin ja siellä käytyjen kahvipöytäkeskustelujen jälkeen olin perustamassa Elämänkatsomustiedon Opettajat ry:tä, joka myöhemmin on laajentunut filosofian opettajien toivomuksesta Filosofian ja Elämänkatsomustiedon Opettajat FETO ry:ksi. Sen hallituksessa olen istunut ja istun edelleen. 

Elämänkatsomustietoa yläasteella opiskelleet alkoivat heti alkuvaiheessa kysellä, voisiko joku järjestää jotain aikuistumisleiriä, jossa nimenomaan ET:n lähtökohdista voisivat nuoret miettiä perimmäisiä asioita ilman koulun oppituntien ja opetussuunnitelmien rajoituksia. Vapaa-ajattelijain liitto oli järjestänyt pari kertaa ”varjorippikoulun”, mutta se ei houkutellut nuoria sen enempää ohjelmansa kuin nimensäkään puolesta. Nuoret tekivät sitten itse työn ja miettivät mitä aiheita leirillä pitäisi käsitellä ja kesällä 1989 FETO järjesti ensimmäisen Prometheus-leirin, jolla toimin ohjaajana. Silloin haluttiin laajempia joukkoja järjestämään leirejä ja samoin haluttiin nuoret mukaan, jolloin opettajajärjestö oli mahdollisimman huono ratkaisu tähän. Siis kesällä 1990 perustettiin oma järjestö ”Prometheus-leirin tuki ry”, joka otti vastatakseen leirien järjestämisestä. Perustavassa kokouksessa olivat mukana Vapaa-ajattelijain liiton ja FETOn edustajat ja nämä järjestöt tulivat heti mukaan yhdistykseen. Minusta tehtiin silloin puheenjohtaja.

Vuosien mittaan olen saanut kuulla olevani ties minkä ismin kannattaja ja toisaalta monta muutakin nimeä minuun on liitetty. Olen välillä yrittänyt itsekin määritellä itseäni, mutta olen todennut, että ainakin omalla kohdallani ikääntyminen on johtanut ehkä jonkunlaiseen suvaitsevaisuuden kasvamiseen, olen alkanut nähdä mustavalkoisen maailman kaikissa sateenkaaren väreissä. En yritä jakaa ihmisiä meikäläisiin ja muihin enkä etsi niitä joita vastaan pitäisi kampanjoida jatkuvasti. Siksi en halua nykyään määritellä itseäni kovin monilla nimityksillä vaan pyrin olemaan oma itseni ja toimimaan siellä missä koen olevani omalla paikallani.

Jotta kaikille tulisi siis tiedoksi missä olen mukana, annan luettelon tärkeimmistä posteistani: kunnallisesti Ympäristö- ja lupalautakunnan jäsen, Vapaa-ajattelijain liittohallituksen ja Karkkilan vapaa-ajattelijain johtokunnan jäsen, Länsi-Uudenmaan humanistien johtokunnan jäsen, Protun toiminnanjohtaja, FETOn varapuheenjohtaja, Prometheus-Seremoniat Oy:n hallituksen jäsen, Filosofiaa Virossa -kesälukion rehtori ja SETAn hallituksen jäsen.

Niinkuin edelläolevasta listasta näkyy, se on sangen pitkä eikä siis sisällä sellaisia järjestöjä joissa olen vain jäsenenä, niitäkin toki on. Sen sijaan se voi tarkkaavaiselle antaa kuvan siitä, miten elämäni koen. Minusta tärkeintä ei ole etsiä riitaa vaan TEHDÄ asioita. Toimittuani vuosia nuorten parissa, olen oppinut että helpoimmin saa sanomansa perille olemalla oma itsensä ja tekemällä asioita. Siksi haluan olla mukana tekemässä postitiivisia asioita, en etsimässä negatiivisia riidanaiheita.

Kuka puolustaa ateismia?

Erkki puuttui kahteen keskusteluun liittohallituksen kokouksessa ja hänen muistikuvansa tuntuvat olevan hieman erilaisia kuin minun. Olemme keskustelleet ja olleet väliin eri ja väliin samaa mieltä asioista. En ole kokenut, että liittohallituksessa olisi erillistä ”Einon kannattajien”-klikkiä. 

Ensimmäinen Erkkiä närästävä keskustelu liittyi American Atheist Alliancen jäsenyyteen. Käydyssä keskustelussa selvisi, että he haluavat vahvistaa omaa asemaansa sikäläisessä järjestökentässä hankkimalla ulkomaisia jäsenjärjestöjä. Minusta ei kannata sekaantua mihinkään muiden maanosien järjestökiistoihin, samalla logiikalla meidän olisi pitänyt liittyä moniin muihinkin järjestöihin ja jos emme edes kunnolla pysty omilta toimiltamme pitämään yhteyttä edes naapurimaiden järjestöihin, on turha liittyä mihinkään merientakaiseen järjestöön. Tässä pähkinänkuoressa se, mikä oli vastustukseni ydin liittohallituksessa. 

Sekä siinä, että myöhemmissä keskusteluissa olen yrittänyt pitää yllä sitä näkökantaa, että Vapaa-ajattelijain liitto edustaa muitakin kuin ateisteja. Usein liiton piirissä koetaan oltavan kaikkien 650000 uskontokuntiin kuulumattoman asialla. Silloin päätökset on mielestäni muotoiltava siten, että mahdollisimman moni heistä voi allekirjoittaa päätöksen.

Tästä lähinnä oli kyse sitten jälkimmäisessä keskustelussa. Pidin Juha Kukkosen laatimaa lausuntoa Uskonnonvapauskomitean välimietintöön riittävänä, onhan Juhalla mahdollisuus esittää asiantuntijana kantojaan myös suoremmin komitean kokouksissa. Olen itse ollut mukana laatimassa useita lausuntoja samasta mietinnöstä ja toin myös muualla havaitsemiani puutteita esille silloin, kun asiasta liittohallituksessa käsiteltiin. 

Täytyy todeta, etten pitänyt esitetyn lausunnon muotoilusta. Siinä vastattiin suoraan Evankelisluterilaisen kirkon lausuntoihin, enkä edelleenkään pidä sitä kovin korrektina menettelynä tällaisessa tapauksessa riippumatta siitä, onko heidän lausuntonsa saatettu julkisuuteen vai ei. Nyt VA:n lausunto vaikutti enemmän vastaukselta kirkon lausuntoon kuin omalta itsenäiseltä kannanotoltaan.

Erkkihän on ratkaissut tilanteen tekemällä kaksi kannanottoa, toinen on Suomen Ateistiyhdistyksen (allekirjoittajina Erkki Hartikainen ja Kimmo Sundström) ja toinen Vapaa-ajattelijain Liiton (allekirjoittajina Erkki Hartikainen ja Leila Närhinen). Suurin ero näissä on se, että yhdistyksen nimi vaihtuu, muutoin ne ovat toistensa kopiot paria pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta. Jostain kohdasta on vain jäänyt sitten lauseesta pois kokonaan yhdistyksen nimi. Jokainen voi tutustua molempiin lausuntoihin internetissä, minusta tällainen kahden identtisen lausunnon tekeminen eri järjestöjen nimissä on suorastaan vahingollista vapaa-ajattelijoille.

Protusta ja sen historiasta

Hannun hyökkäys Protua kohtaan on hyvin mielenkiintoinen ja odotan innolla muiden vapaa-ajattelijoiden kommentteja aiheesta. Olen samaa mieltä siitä, että olen ollut aivan liian pitkäaikainen puheenjohtaja, valitettavasti vasta nyt Matti Mäkelä uskalsi ottaa tämän postin, siitä kiitos hänelle. Luotan Protun olevan hyvissä kantimissa tämän jälkeen.

Hannun hyökkäys kohdistuu etenkin uskontokuntiin kuuluviin nuoriin Prometheus-leireillä ja siihen, että Protun kehittämistä käsitelleessä seminaarissa syksyllä pohdittiin heidän asemaansa leireillä. Hannu ei ehkä huomannut silloin, että puhuttiin siitä, miten me leireillä kohtelemme siellä olevaa vähemmistöä. Minusta meidän leireillä pitää kunnioittaa kaikkien nuorten omaa kokemustaustaa, nuoret eivät yleensä ole voineet valita itsenäisesti omaa jäsenyyttään. 

Pohdittiin myös tarvitsemmeko Protun säännöissä olevaa kohtaa, jossa mainitaan ”uskontokuntiin kuulumattomien nuorten aikuistumisesta” ja todettiin, että tämä sääntöjen kohta on edelleen täysin paikallaan. Seminaarin aiheena oli juuri pohtia Protun tarkoitusta ja miten se näkyy käytännön toiminnassa, kun alussa määriteltiin sen tavoite, Hannu ei vielä ollut ehtinyt paikalle.

Kiistän koskaan sanoneeni, että Karkkilasta yli puolet leirille tulevista on kristittyjä. Olen sanonut: Karkkilasta osallistuu tällä hetkellä enemmän uskonnonopetuksessa olevia kuin ET-oppilaita leireille. Nämä lauseet eivät ole sama asia. Syykin on selvä, viime vuonna oli kahdeksannella luokalla pitkään aikaan pienin elämänkatsomustiedon ryhmä ja uskontokuntiin kuulumattomia oli paljon mukana uskonnon opetuksessa.

Raha nostetaan mielenkiintoisesti aina jokaisessa keskustelussa esille. On todettava ensinnäkin, ettei Protu ole koskaan anonut liitolta penniäkään. Liitto on halunnut tukea hyvää toimintaa ja alussa sen suhteellinen osuus olikin kohtuullinen, nyt se on säilynyt ennallaan monen vuoden ajan, ja leiriläisten määrä on tänä aikana kasvanut rajusti. Todettakoon, että viimevuotinen 9000 mk avustus on pienempi kuin joissain yksittäisissä koulutuksissa nuorille maksettavat matkakorvaukset. (Viime vuonna oli 26 koulutusta). Leirikeskuksen ostamisesta Protulle ovat eri yhteyksissä puhuneet monetkin liiton toimihenkilöt, mutta mitään tällaista keskustelua ei ole käyty missään liiton päättävässä elimessä koskaan. Ainoa anomus jonka Protu aikanaan teki, oli takauspyyntö tilanteessa, jolloin Protu oli vähällä saada edullisen leirikeskuksen. Silloin liittohallitus luotti laskelmiini lainan takaisinmaksusta ja myönsi takauksen mahdolliselle lainalle. Sen sijaan kokouksen ulkopuolella on pohdittu kai kerran, että ehkä ei ole järkevää sijoittaa kaikkia liiton varoja asunto-osakkeisiin vaan liitto voisi ostaa itselleen leirikeskuksen, jota Protukin voisi vuokrata. Ei siis ole koskaan keskusteltu omaisuuden vastikkeettomasta luovuttamisesta, kuten huhun mukaan olisi joidenkin tavoitteena.

Vapaa-ajattelijain julkaisuja ei koskaan ole torjuttu leireiltä, sen sijaan Hannu on esittänyt, että leireillä pitäisi olla myös myynnissä siviilijulkaisuja. Leireillä ei ole kirjakauppaa eikä ole tarkoitus perustaa. Se mitä vastustan, on se, että vaadittaisiin leirin ohjaajien ja apuohjaajien tuovan leirille vapaa-ajattelijain materiaaleja. Siihen on yksinkertainen ja käytännöllinen syy. Joku ohjaajista tai apuohjaajista joutuu kantamaan kaiken leirillä tarvittavan materiaalin paikalle, tässä maassa ei kaikilla ohjaajilla ole autoa. Jo leirillä välttämätön paperitavara, lääkkeet, ensiaputarvikkeet jne. muodosta toistakymmentä kiloa, en halua lisätä sen paketin painoa millään uudella tuotteella. Sen sijaan jokainen paikalle tuleva vapaa-ajattelija saa tuoda omia materiaalejaan.

Jokaisella leirillä on maailmankatsomuspaneeli ja kaikille leiritiimeille on annettu kehotus olla yhteydessä paikallisiin vapaa-ajattelijoihin panelistin saamiseksi. Usein tuntuu kynnys osallistua paneeliin olevan monille liian korkea ja panelisteja on joskus lähtenyt Helsingistä Inariin. Suosittelen kaikille osallistumista paneeliin, siinä näkee helposti, mitä leirillä on saatu aikaan. Voi myös valmistautua nuorten taholta tuleviin kriittisiin kysymyksiin ja vastaväitteisiin.

Hannun seuraavakin väite on vähintään omituinen. Leirit ovat hyvin intensiivisiä jaksoja ja jotkut onnistuvat ohjaajina paremmin kuin toiset. Jokaisella on oikeus ilmoittautua ohjaajaksi ja koulutuksen läpikäytyään päästä leirille ohjaajaksi. Voi kuitenkin käydä, että joku ehtisi leirille vain viikon tai kahden aikana koko kesässä ja silloin ei ole kuin yksi tai kaksi leiriä eikä silloin pystytä muodostamaan sellaista leiritiimiä, joka pystyisi kestämään toisiaan raskaan leiriviikon ajan. Koskaan ei edes ole yhdistyksen piirissä keskusteltu, että jonkun ateistisuus olisi vaikuttamassa hänen kelpoisuuteensa ohjaajaksi. Suurin osa ohjaajista on kuitenkin uskonnottomia ja JOKAISEN OHJAAJAN JA APUOHJAAJAN ON HYVÄKSYTTÄVÄ TOIMINTANSA POHJAKSI HUMANISTIKASVATTAJAIN LIITON OHJEISTO, jonka perustana on humanistinen ihmiskäsitys.

Viimeisenä kiinnitän huomiota Hannun adressiväitteisiin. Elämänkatsomusmessuilla 1998 huomasin, että Hannu oli tehnyt sinne kaksi adressia, toisessa vaadittiin kirkon eroa valtiosta ja toisessa kunnallista hautausmaata Turkuun, allekirjoitin silloin molemmat. Ihmettelin jo silloin Hannulle, mikä on oikeastaan ”Sivilijärjstöt”, jolle adressi piti palauttaa, osoite oli liiton toimiston osoite. En saanut silloin selvitystä, eikä se vieläkään ole minulle selvinnyt. 

Puolitoista vuotta on nyt kulunut ja syksyllä Hannu alkoi vaatia Protua tekemään jotain adressille. Tiettävästi kyseistä adressia ei siihen mennessä ollut käsitelty sen enempää Vapaa-ajattelijain kuin Humanistienkaan hallituksissa. Adressi on Hannun itse liikkeelle laskema, siitä kenelle se luovutetaan ja milloin ei vieläkään ole mitään tietoa. Vapaa Ajattelija julkaisi sen loppusyksystä ja nykyään se on saatavilla myös liiton WWW-sivuilla. 

Minusta ei ollut mitään syytä sekaantua näin sekavaan hankkeeseen, ellei siitä saa jotain selvyyttä. Näitä selvityksiä Hannu ei ole antanut, on vain todennut niiden olevan itsestäänselviä. Valitettavasti minun ajatteluni on niin erilaista kuin Hannun, ettei minusta siinä ole mitään itsestäänselvää.

Protun jäsentiedotteen edellisessä numerossa on maininta adressista ja tieto mistä sitä voi tilata, sen päätoimittaja katsoi asiasta riittävän.

Toivotan kaikki vapaa-ajattelijat aktiivisesti mukaan Protun toimintaan, meillä tarvitaan jatkuvasti aikuisia, jotka tulevat toimeen nuorten kanssa ja pystyvät keskustelemaan heidän kanssaan heitä kiinnostavista asioista. Toivottavasti mahdollisimman moni toteuttaa Hannun esityksen ja tulee mukaan toimintaan. Minä olen nauttinut näistä vuosista Protussa, vaikka se on ollutkin raakaa työtä ympäri vuoden. On helppo sanoa asioiden olevan huonosti hoidettuja tai vieläpä vääriä silloin, kun ei käy muuta kuin kerran pari vuodessa kokouksessa.