Vapaa Ajattelija 6/1999

jumalaton kulttuurilehti

 Vapaa Ajattelijan 6/1999 sisällysluetteloon | Vapaa Ajattelijan sisällysluetteloon | Vapaa-ajattelijain liiton sivustoon



Kuusi numeroa Vapaa Ajattelijoita on jälleen tehty. Asetin ensimmäisessä numerossa tavoitteita sisällön kiinnostavuuden, ulkoasun kunnianhimoisuuden ja suuremman levikin suhteen. Suostuessani Vapaa Ajattelijan päätoimittajan tehtävään en arvannut kuinka vaikea vuosi olisi edessä. Veteraani vapaa-ajattelija, monena vuonna päätoimittajanakin toiminut Timo I. Vasama totesikin Vapaa Ajattelijan päätoimittajan tehtävästä, että kun kumartaa yhtäälle niin pyllistää toisaalle.

*****

Vapaa-ajattelijoiden joukko on ajatuksiltaan kirjavaa, joidenkin mielestä ainoana yhdistävänä tekijänä on vaatimus valtion ja kirkon erottamisesta toisistaan. Tällainen näkemys laajentaisi vapaa-ajattelijoiden piiriä kyllä mukavasti, sillä mm. jehovantodistajat voisivat silloin kuulua joukkoomme. Näin pitkällä ei kai vielä olla, mutta monet muut, humanistit ja uusmietiskelijät ovat kyllä mukana. Ateistiksi leimautumista pelätään ja siinä missä kristitty ylpeänä puhuu uskostaan, monet vapaa-ajattelijat kauhistelevat julkijumalattomuutta ja pitävät sitä jos ei nyt syntisenä niin ainakin imago syistä arveluttavana.

Tämänkin lehden palstoilla on esitetty erilaisia strategioita ja visioita, miten uskonnotonta järjestökenttää tulisi kehittää. Vapaa-ajattelijoiden olisi terävöitettävä omaa kuvaansa, jotta kaikki tietäisivät mihin kuulua ja missä toimia.

*****

Uskonnonvapauskomitean välimietintö sisältää lähitulevaisuudessa ainakin yhden selkeän haasteen vapaa-ajattelijoille, joka käsittääkseni eroaa esimerkiksi humanistien näkemyksestä. Elämänkatsomustiedon opetus olisi säilytettävä vain ja ainoastaan uskontokuntaan kuulumattomien aineena, mikäli muunlaisia järjestelyitä halutaan, niin paras vaihtoehto olisi sekä uskonnon- että elämänkatsomustiedonopetuksen poistaminen koulujen opetusohjelmista tai ainakin niiden tekeminen vapaaehtoisiksi aineiksi. Välimietinnössä ei tule esille vapaa-ajattelijoiden tärkein vaatimus uskonnonvapauden todelliselle toteutumiselle; kirkkojen aseman tasa-arvoistaminen muiden aatteellisten järjestöjen kanssa.

*****

Jotkut lukijat ovat siinä käsityksessä, että lehtemme pitäisi olla vähintäänkin Hesarin kuukausiliitteen tasoinen. Minustakin se on seuraavalle vuosituhannelle oiva tavoite. Silloin Vapaa Ajattelijassa olisi kokopäiväisesti kuusitoista toimitukseen kuuluvaa ja muutkin taustat, kuva-arkisto, markkinointiosasto ja yleishallinto tekemässä lehteämme.

Olen yrittänyt vähentää Vapaa Ajattelijassa kirkon omien asioiden esillä pitämistä. Kirkoilla on mahtava arsenaali erilaisia julkaisuja, joten sieltä varmaan löytyy tilaa näille jutuille. Oma lukunsa ovat sellaiset kirkon toimet, joista se itse on hiljaa tai joista valtalehdistö solidaarisena kirkolle ei kirjoita. Tällaisena esimerkkinä voisi esittää kirkon taloudellisen aseman jatkuvan vahvistumisen tai alla olevan esimerkin Pipliaseurasta.

*****

Suomen Pipliaseura on mahtava kirkkojen lähetysjärjestö. Se tekee samaa työtä kuin talebanit Afganistanissa, Indonesian hallitus tahollaan, venäläiset ja tshetsheenisissit Tshetsheniassa. Pipliaseurat levittävät ilosanomaansa vastenmielisin ja alhaisin keinoin. Turkissa maanjärjestykset ovat tuhonneet kyliä ja kaupunkeja. Tuhannet ihmiset ovat kuolleet ja kymmenettuhannet ovat jääneet kodittomiksi. Mitä Pipliaseura tekee? Se käynnistää "Elämän sanaa Turkissa" keräyksen käyttäen häikäilemättömästi hyväkseen ihmisten myötätuntoa maanjärjestyksen tuhoista kärsiviä kohtaan, ei kerätäkseen rahaa järjestyksen uhreille, vaan rahaa voidakseen jakaa raamattuja näille vääräuskoisille. Onko tämä sitä moraalista toimintaa, joka antaa kristityille riittävän inspiraation ja motivaation, jota entinen arkkipiispa John Vikström peräänkuulutti filosofia tapahtumassa Tampereella keväällä 1999?

Pakanallista joulua Vapaa Ajattelijan lukijoille Timo Meltti

JK.

Odotellessamme tulevia parempia aikoja toimitus, so. tällä hetkellä päätoimittaja yksin, pitää itsellään jatkossakin oikeuden lyhentää lehdelle tarjottuja juttuja. Jos väliotsikointia ei kirjoittajan toimesta ole tehty, saattaa päätoimittaja tehdä niitä. Katson, että myös päätoimittajalle tulleet sähköpostit ja kirjeet, jos aihetta on, voidaan julkaista joko lyhennettynä tai sellaisenaan. Kirjoittajan halutessa toisin on siitä erikseen syytä mainita.