Lokakuun 1. päivänä 1998 asetettu Uskonnonvapaus komitea jätti välimietintönsä 14.10.1999. Komiteassa on selvää uudistustahtoa.

Uskonnon ja omantunnon vapaudesta perusoikeutena säädetään Suomen perustuslain (731/1999; tulee voimaan 1.3.2000) 11 §:ssä. Uuden uskonnonvapauslain tarkoituksena on turvata uskonnonvapauden käyttämistä.

Voimassa oleva uskonnonvapauslaki on rakenteeltaan ja kirjoitustavaltaan vanhentunut, puutteellinen, tulkinnanvarainen, tarpeettoman yksityiskohtainen ja holhoava. Tietysti se kuvastaa syntyaikansa (1922) uskontopoliittista tilannetta ja pelkoja.

Komitean tärkeitä pyrkimyksiä ovat: (1) saada uudesta uskonnonvapauslaista lyhyempi kuin nykyisestä, (2) korostaa uskonnollisten yhdyskuntien itsemääräämisoikeutta, (3) yhdistyslain laajempi soveltaminen uskonnollisten yhdyskuntien hallintoon (ilman, että säätelyjärjestelmiä sulautettaisiin toisiinsa), (4) lainsäädännön kokoaminen selkeämmiksi kokonaisuuksiksi asiaryhmittäin (hautaustointa koskevat asiat hautaustoimilakiin; vihkimistä koskevat säännökset avioliittolakiin; kirkollisverosäännökset verolainsäädäntöön; uskonnonopetuksesta vapauttaminen koulutusta koskevaan lainsäädäntöön).

Uusi uskonnonvapauslaki säädetään tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä. Siihen ei siis voida ottaa säännöksiä, jotka merkitsisivät rajoituksia perustuslain 11 §:ssä säädettyyn uskonnon ja omantunnon vapauteen.

Rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat säilytettäisiin omana oikeussubjektin muotona.

Uudessa laissa pyritään määrittelemään mitä uskonnon tunnustamisella ja harjoittamisella tarkoitetaan. Tässä vaiheessa määritelmä on seuraava:

Uskonnon tunnustamisella ja harjoittamisella tarkoitetaan uudessa uskonnonvapauslaissa uskontunnustukseen, pyhinä pidettyihin kirjoituksiin tai muihin yksilöityihin uskonnollisiin perusteisiin pohjautuvaa toimintaa, joka ilmenee kultissa sekä muissa yksityisissä, yhteisöllisissä ja julkisissa uskonnon harjoittamismuodoissa.

Kultilla tarkoitetaan toimintaa, jolla on rituaalinen muoto eli jumalanpalveluksiin kuuluvia tai muita uskonnollisia menoja.

Kyseessä on kehämääritelmä: uskonnonharjoitus ilmenee kultissa, joka koostuu uskonnollisista menoista, jotka ovat uskonnonharjoitusta. Tästä voi tulla ongelmia. Toisaalta, ellei käsitteitä määritellä jollakin tavalla lainsäädännössä, rajanveto jää jonkun muu, esimerkiksi tuomarin, ratkaistavaksi. Esimerkiksi Ranskan lainsäädännössä uskonnon käsitettä ei ole määritelty.

Sekakäyttö sallittaisiin

Radikaalein komitean ehdotus on, että olisi sallittua kuulua samanaikaisesti useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan. Ehdotusta perustellaan sillä, että Suomikin on muuttumassa monikulttuuriseksi maaksi. Moniuskontoisuus olisi trendikäs vaihtoehto yksivakaiselle luterilaisuudelle! Ruotsissa tämä on jo mahdollista. Sekä valtiokirkot että muut rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat määrittelisivät yhdyskuntajärjestyksissään tai muissa sisäisissä säännöstöissään voivatko niiden jäsenet kuulua myös muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin. Kirkollisverot ja muut jäsenmaksut tulisi maksaa kaikkiin yhdyskuntiin, joihin henkilö haluaa kuulua.

Sadan vuoden neuvottomuus

Komiteassa on keskusteltu siitä voitaisiinko 15-vuotta täyttäneille antaa täysi oikeus päättää uskonnollisesta asemastaan. Kantaa ei vielä ole otettu. Samasta asiasta keskusteltiin yli sata vuotta sitten, kun eriuskolaislakia valmisteltiin.

Eroilmoitus nettiin?

Lähes kaikki hallintotoimenpiteet voidaan nykyisin hoitaa kirjallisesti tai asiamiehen välityksellä. Sähköisen asioinnin käyttö laajenee nopeasti. Uskonnollisesta yhdyskunnasta eroaminen on kuitenkin tehtävä henkilökohtaisesti. Komiteassa asiasta vallitsee erimielisyys. Kantaa ei ole vielä otettu.

Yhdyskunnasta eroaminen tulee voimaan kuukauden kuluttua erosta. Tätä kuukautta on kutsuttu "harkinta-ajaksi", vaikka yleensä harkinta edeltää päätöksentekoa. Komitea haluaa poistaa "harkinta-ajan".

Tyhjiä kuoria ei saa perustaa

Eritoten islamilaiset yhdyskunnat ovat väärinkäyttäneet uskonnonvapauslain aukkoja. Tälläkin hetkellä on ainakin kuusi tällaista yhdyskuntaa, joihin ei kuulu ainoatakaan jäsentä. Komitea tahtoo, että kaikki (vaatimus on tällä hetkellä vähintään 20 henkilöä) yhdyskunnan perustamiseen osallistuneet henkilöt liittyvät automaattisesti rekisteröimisen jälkeen yhdyskunnan jäseniksi. Uskonnollista yhdyskuntaa ei saa perustaa pelkästään oikeustoimikelpoisuuden saamista varten.

Toisaalta komitean lähtökohtana on rekisteröitymisen kynnyksen madaltaminen. Herättääkö villi ja vapaa sittenkin epäluuloja?

Toisinuskojat inkvisition käsittelyyn?

Perinteisissä suurissa kristillisissä kirkoissa on herättänyt pelkoa kautta Euroopan seuraavat tulokkaat: (1) islam, (2) erilaiset uususkonnot ja elämänfilosofiat (esimerkiksi aatteellinen humanismi) ja (3) skientologiakirkko. Kuuliaisesti valtiot ovat ryhtyneet syrjintään tai suoranaisiin vastatoimiin näitä kohtaan. Tanskassa on jo toimikunta, jossa akateemikot ja jumaluusoppineet lajittelevat uskontoja avustaen virkamiehiä.

Komitea kirjoittaa: "Lakisääteinen neuvoa-antava toimielin tuottaisi nykyistä seikkaperäisempiä perusteluja päätöksentekijää varten."

Vanhaa romua

Komitea ehdottaa, että opetusministeriön oikeudesta tarkastuttaa rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia luovutaan.

Myös säännökset, jotka rajoittavat rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien oikeutta hankkia ja omistaa kiinteistöjä ovat tarpeettomia. Niistä tulee luopua.

Samoin tulee luopua yhdyskuntien mahdollisuudesta periä jäsenmaksunsa ulosottotoimin ilman eri tuomiota tai päätöstä. Nämä kaikki ovat ilahduttavia byrokratian purkuehdotuksia.

Uusi hautaustoimilaki

Hautaustointa koskevat säännökset aiotaan koota uuteen hautaustoimilakiin. Hautauksella sinänsä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, vaikka siihen usein liitetään erilaisia uskonnollisia menoja yms.

Komitean mielestä on pohdittava uskonnonvapauden kannalta sitä, "millä edellytyksillä uskonnollinen yhdyskunta voidaan velvoittaa tarjoamaan hautapaikka myös muille kuin jäsenilleen ja onko hautaustoimen hinnoittelusta säädettävä nykyistä yksityiskohtaisemmin laissa."

Hinnat ovat tietysti aina kiistelyn kohteena. Erimielisyydet johtuvat siitä, ettei läheskään aina ole tarjolla vaihtoehtoja. Velvoitteiden lisäämisen asemesta parempi tie olisi, että uskonnollisten yhdyskuntien hautausmaista riippumatta paikallisviranomaisen eli kunnan olisi aina tarjottava peruspalvelu kuntalaisille myös hautausmaa-asioissa.

Elämänkatsomustietoa kristityille?

Komiteassa on mietitty "edellyttäisivätkö perustuslain säännökset uskonnonvapaudesta, että opiskelijan tulisi nykyisestä poiketen voida valita joko uskonnon tai elämänkatsomustiedonopetus, vaikka hän kuuluisikin jäsenenä johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan."

Esitys ei ole kannatettava. Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvilla oppilailla ei voi olla muista oppilaista poiketen oikeutta noukkia rusinoita pullasta. Jos uskonto tuntuu pakkopullalta ja vanhempien mielestä pulla on hyvää, tilanne on oppilaan kannalta ikävä. Laskua ei tule kuitenkaan maksattaa uskonnottomilla oppilailla näille suunnatun oppiaineen heikkenemisen muodossa. Elämänkatsomustiedon profiilia uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien oppiaineena olisi terävöitettävä. Ajatus siitä, että yksi oppiaine voisi tyydyttää sekä uskovaisten että uskonnottomien tarpeet, on käytännössä todettu Suomessakin mahdottomaksi.

Vaikka uskonnon sekakäyttö sallittaisiin, ei tästä seuraa, että sekauskojalle muodostuisi oikeus elämänkatsomustiedon opiskeluun. Kokonaan toinen asia on, jos tulevaisuudessa esimerkiksi luterilaista oppilasta ei enää voitaisi velvoittaa saamaan luterilaista uskonnon opetusta.