Vapaa Ajattelija 4/1999

jumalaton kulttuurilehti

 Vapaa Ajattelijan 4/1999 sisällysluetteloon |Vapaa Ajattelijan sisällysluetteloon | Vapaa-ajattelijain liiton sivustoon


Protuleirien suosio kasvussa

Useimmat, joille olen kertonut meneväni Prometheus- leirille, ovat kysyneet ja ihmetelleet, että mikä ihmeen Prometheus- leiri? Vastaus on ollut tiivistelmä "poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton aikuistumisleiri", mutta joka ei suinkaan kerro aiheesta tarpeeksi.

Prometheus oli tarujen mukaan kreikkalainen jumala, joka loi ihmiset Zeun kanssa. Zeus halusi ihmisten pysyvän alkeellisina olentoina, mutta Prometheus rakasti ihmisiä ja opetti heille tulen salaisuuden, ja ihmisen kehitys alkoi. Näin Prometheuksesta, joka ei milloinkaan taipunut jumalten tahtoon, vaan pysyi aina ihmisten puolella, tuli inhimillisen kulttuurin suojelija.

Prometheus-leirin tarkoituksena on siis aikuistaa nuoria. Ei vakavanaamaisella päähänpänttäämisellä, vaan leikeillä, läheisyydellä ja rakentavilla keskusteluilla, joissa kaikki saavat sanoa sanansa.

Kun muutama päivä sitten avasin vanhan päiväkirjani, pystyin elävästi samaistumaan niihin hetkiin ennen omaa leiriäni. Ne päivät ovat niin kaukana. Niin monta kertaa olen ajatellut, että entä jos en olisi lähtenyt ja niin monta kertaa olen kiittänyt niitä kaikkia upeita ihmisiä; ohjaajia, apuohjaajia ja leiriläisiä, jotka antoivat minulle sen kokemuksen, joka elää sisälläni yhä vahvasti ja elää vielä hyvin pitkään.

Ensimmäinen asia, mihin leirillä törmäsin, oli se että olin tasavertainen muiden kanssa. Minua arvostettiin oikeasti ja se oli tunteita kuohuttava kokemus. Tunnelma kehittyi avoimeksi ja läheiseksi, ja se toi varmasti kaikille meistä uusia kokemuksia toisista ihmisistä ja itsestään. Minulle oli uutta, että toisia ja toisten mielipiteitä kuunneltiin tasavertaisesti mm. ulkonäköön katsomatta. Tämä yhtäkkinen täydellisen olotilan tunne liikutti ja teki meistä ryhmän ja opetti meille ihan uudenlaista välittämisen iloa.

Kun yhteisen viikon jälkeen kaiken piti päättyä, oli tavalliseen elämään aluksi hiukan vaikeaa sopeutua. Onneksi ihmiset jäivät. Ja eivät he olleet pelkästään ystäviä tai kavereita, vaan uudenlainen perhe, jota saattaa masennuksen iskettyä muistella ja ikävöidä. Ja aina jälleennäkemisen riemu on aina yhtä suuri!

Kaikesta tästä lähti se, että päätin itse hakea apuohjaajaksi. Seurasi kaksi viikonloppua koulutettavana, jossa tutustuin taas paljon uusiin protulaisiin, moniin mukavanhenkisiin ihmisiin. Sitten saimme tietää pääsisimmekö mukaan johonkin kesän puolestasadasta tiimistä. Pääsin – ja edessä oli vielä yhden viikonlopun tiimikoulutus ennen leiriä. Nyt kun leiristä on kulunut reilu viikko, olen ehdottoman onnellinen siitä, että olin apuohjaajana. Leirin perusteellinen suunnittelu ja täysipäiväinen viikko protulaisten seurassa taas kasvatti minua valtavasti ihmisenä lisää itseluottamusta, päätöksentekotaitoa ja monta muuta hyvää asiaa, joista olen ylpeä. Näyttää lupaavalta, että lähtisin toimintaan mukaan vanhana apuohjaajana kesää 2000 varten.

Veera Launis, 16