Jussi Pikkusaari syntyi Lapualla 1939. Neljä sukupolvea ovat muovanneet Jussin körttijuuria, herännäistä sukutaustaa. Varmaankin sieltä on peräisin se mielenlaatuni pakottava piirre, jonka mukaan oma vakavasti otettu elämänkatsomus maailman-katsomuksellista perustaa myöten on olennainen osa ihmisyyttä, ja että katsomuksellinen kilvoittelu oikein elämiseksi on ihmisen osa kuolemaan asti. Akateeminen puhe nousee uudelle tasolle kuunnellessa Jussi Pikkusaarta pohjalaisittain.

Demari

Lukioaikana Jussista tuli sosialidemokraatti. Siitä asti on yhteiskunnan rivijäsen näkökulma hallinnut elämääni. Demarius on ollut ja on hänelle tärkeää. Jussin vaimo, Sirkka on Espoon kaupunginhallituksen jäsen. Demaripoliitikon miehellä on varmaan tuntumaa poliittiseen peliin kunnallisella tasolla. Jussi Pikkusaari Kirjoitti Suomen Sosialidemokraatissa 17.7.1968, että itsenäinen kriittinen ajattelu on alati vaarassa järjestön, mikä se sitten onkin, vaikkapa valtio, kirkko tai sos.- dem. puolue, virallisen tulkinnan tai käsityksen edessä. Tänään voidaan nähdä, että harvassa ovat ne tuona aikana politiikkaan mukaan lähteneet, jotka olisivat säilyttäneet itsenäisen kriittisen ajattelun.

Kuusikymmentäluku on ollut Jussi Pikkusaarelle vilkasta aikaa. Hän liittyi puolueeseen -61 ja esikoistytär syntyi -62, hän aloitti historianopettajan auskultoinnin -65, kuopuspoika syntyi -66 ja samana vuonna Jussi erosi kirkosta. Vuonna 1968 hän oli perustamassa humanistiyhdistystä ja valmistui filosofian kandidaatiksi. Itse hän sanoo, että humanistiliike on ollut minulle maa-ilmankatsomuksellinen tukikohta elämän taistelussa ja innostuksen lähde rakentaessani elämänkatsomustani. Varsinaisen leipätyönsä Jussi on tehnyt sivistystyön parissa. Ensin hän oli opintojohtaja (1966-70) ja myöhemmin pääsihteeri (1973-90) Työväen Sivistysliitossa. Välillä Jussi maistoi ammattiyhdistysliikkeen leipää olemalla muutaman vuoden SAK:n koulutussihteerinä.

Yhdeksänkymmentäluvulla hän valmisteli väitöskirjaansa, mutta haaveili historianopettajan virasta, joita hän myös haki, huonoin tuloksin. Itse hän katsoo, että ei ole tullut syrjityksi katsomustensa vuoksi, vaan hän kokee olevansa pikemminkin ikärasismin uhri. Toimittaja arvelee liikaa sivistystä. Ehkä me kaikki kolme olemme oikeassa, valitsijat ovat kavahtaneet hänen humanismiaan, Jussi itse ikäänsä ja toimittaja korkeaa koulutusta. Ehkä opettajavirkojen valitsijat ovat tehneet uskonnottomille palveluksen, Jussi Pikkusaari väitteli tohtoriksi 1998 ja Vapaa-ajattelijat myönsivät hänelle Väinö Voipio tunnustuspalkinnon.

Tunnustusta

Tunnustuksen perusteluissa Vapaa-ajattelijoiden liitto toteaa, että Jussi Pikkusaaren työsarka humanistiliikkeessä olisi jo sinänsä palkitsemisen arvoista. Vapaa-ajattelijoiden liitto haluaa kuitenkin nostaa erityisesti esille hänen väitöskirjansa, joka julkisesti esitettiin toukokuussa 1998 Oulun yliopistossa. Suomen Historiallisen Seuran sarjassa julkaistu teos, Vaikea vapaus, kuvaa suomalaisen sosialidemokratian häviötä kirkolle Suomen kulttuuritaistelussa vuosina 1850-1920. Pikkusaaren väitöskirjan arvoa ja merkitystä ei saateta vielä edes täysin tajuta. Väitöskirja tutkii suomalaisen yhteiskunnan aluetta, jota ei juurikaan ole tutkittu. Tutkimuksen pääkohteena on sosialidemokraattisen puolueen katsomuspolitiikka, mutta sitä suhteutetaan valtionkirkon harjoittamaan puolustusstrategiaan muutosvaatimusten paineessa. Kun tutkimuksen pää on avattu, toivottavasti odotettavissa on muita aihepiirin tutkimuksia.