2 Tavoitteena sekulaari yhteiskunta

2.1 Valtio, kirkko ja vakaumuksenvapaus

Yhteiskunta on sekulaari, kun kirkkojen etu- ja erioikeudet on poistettu ja niillä ei ole hallitsevaa asemaa yhteiskunnassa. Vapaa-ajattelijoiden mielestä valtion tulee olla oikeudellisesti sitoutumaton ja puolueeton suhteessa eri maailmankatsomuksiin ja elämänasenteisiin.

Tavoitteena on, että yhteiskunnassa vallitsee täydellinen vakaumuksen- ja omantunnonvapaus. Vakaumuksen- ja omantunnonvapauden aineksia ovat sekä yksilön sisäinen ajatuksenvapaus että tietty oikeus toimia vakaumuksensa mukaisesti. Näistä jälkimmäinen on edellisen konkreettisen toteutumisen edellytys. Ihmisen vapaus myös toimia vakaumuksensa mukaisesti on kaikkien vapauksien olennainen osatekijä.

Kaikki vakaumuksenvapauden rajoitukset on voitava selkeästi perustella vetoamalla toisten yksilöiden oikeuksien turvaamiseen tai yksilön oikeudet ohittavaan yhteiskunnan kokonaisetuun. Epämääräiset viittaukset esimerkiksi yhteiskunnan moraaliin eivät riitä perusteiksi rajoittaa yksilön vakaumuksenvapautta.

Yksilön vakaumuksenvapaus toteutuu usein yhteisöjen kautta, ja yhteisöön kohdistuva toimenpide voi loukata yksilön oikeuksia. Tämän takia vakaumuksenvapauden on tulkittava kattavan myös yhteisöt. Yhteisöjen vakaumuksenvapauteen kuuluu oikeus vakaumuksen mukaiseen toimintaan ja opetukseen, oikeus päättää yhteisön vakaumuksellisista ja opillisista kysymyksistä sekä oikeus päättää yhteisön taloudellisista ja hallinnollisista kysymyksistä.

Vakaumuksen- ja omantunnonvapauden erityiskysymys on uskonnonvapaus. Vapaa-ajattelijoiden mielestä uskonnonvapauteen kuuluu sekä vapaus uskontoon, että vapaus uskonnosta (ateisminvapaus). Vapaus uskontoon pitää sisällään oikeuden uskonnolliseen maailmankatsomukseen ja vapauden kuulua sekä toimia uskonnollisessa yhteisössä sen edustaman uskonnon oppien mukaisesti. Vapauteen uskonnosta kuuluu vapaus olla uskomatta ja toimimatta uskonnon oppien mukaisesti. Oikeus ei-uskonnolliseen vakaumukseen ja toiminta sen puolesta on osa vakaumuksen- ja omantunnonvapautta.

Vapaa-ajattelijoiden mielestä sekä vakaumuksen- ja omantunnonvapauden että uskonnonvapauden täydellisen toteutumisen pahin este maassamme on valtiokirkkojärjestelmä.

Kahdella maamme valtiokirkolla ja niiden opeilla on yhteiskunnassamme sellainen erityisasema, jota on pidettävä muiden katsomusyhteisöjen sekä muiden vakaumusten syrjintänä. Etuoikeutetun aseman ja vakaumuksen- sekä uskonnonvapauden välillä on selvä, periaatteellinen ristiriita. Tämän takia valtiokirkot on erotettava valtiosta. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkkokunnan erityisasema ja niiden erioikeudet on kumottava.

Valtiokirkkojen julkisoikeudellinen asema on lakkautettava. Erillinen rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan käsite tulee poistaa laista, ja yhdistyslain säännökset ulottaa kattamaan myös uskontokuntia. Tällöin voidaan uskonnonvapauslaki kokonaisuudessaan kumota. Mistään katsomusyhteisöstä ei enää pidä erikseen säätää lailla.

Samassa yhteydessä lainsäädännöstä on poistettava kaikki, missä kahden valtiokirkon seurakunnat rinnastetaan valtion ja kuntien viranomaisiin. Esimerkiksi siviilipalveluslaista poistuu momentti, jonka mukaan valtiokirkkojen seurakunnat ovat automaattisesti mahdollisia siviilipalveluspaikkoja.

Vapaa-ajattelijat korostavat, että valtion ja kirkon ero ei yksin riitä takaamaan vakaumuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden toteutumista. Se on kuitenkin välttämätön vaihe näiden vapauksien edistämisessä.

Vastaisuudessa millekään uskonnolle, vakaumukselle tai ideologialle ei tule antaa virallista ja hallitsevaa asemaa valtiossa. Tällainen johtaisi suosintaan ja syrjintään, siis kansalaisten yhdenvertaisuuden ja vakaumuksen-, omantunnon- sekä uskonnonvapauden loukkaamiseen.

2.2 Sekulaari lainsäädäntö

Valtion tulee olla oikeudellisesti mihinkään vakaumukseen tai uskontoon sitoutumaton. Tämän takia tarvitaan Suomen lainsäädännön sekularisointia.

Perustuslaista on poistettava Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa koskevat säännökset. Kirkkolaki ja asetus ortodoksisesta kirkosta on kumottava. Myös nykyiset valtiokirkot tulevat näin oikeudellisesti rekisteröidyiksi yhdistyksiksi, joiden toimintaa säätelee yhdistyslaki. Tällöin myöskään valtio ei enää puutu kirkon sisäisiin asioihin sen enempää kuin muidenkaan yhdistysten toimintaan.

Vapaa-ajattelijain liitto on tyytyväinen uuden perustuslain 11. pykälän negatiivista uskonnonvapautta koskevaan momenttiin. Sekularisoimalla lainsäädäntöä se saatetaan sopusointuun Suomen hyväksymien ihmisoikeusasiakirjojen kanssa.

Valtion ja kirkon ero merkitsee kokonaisvaltaista muutosta lainsäädännössä. Kirkon oikeudelliset siteet valtionhallintoon katkeavat. Kirkko ei enää saa rahoittaa toimintaansa pakkomaksujen eli verotuksen avulla. Väestökirjanpito siirtyy valtion rekisteritoimistoille. Valtiopäiväjumalanpalvelukset poistuvat virallisista juhlaohjelmista.

Sikäli kun puolustusvoimat, vankilat yms. haluavat järjestää uskonnollista toimintaa ja vastaavasti muuta katsomuksellista toimintaa tai palvelua, vastuu tällaisen toiminnan järjestämisestä siirtyy valtiolta katsomusyhteisöille.

Samoin kaikki katsomuksellinen toiminta muuttuu vapaaehtoiseksi. Päävastuu hautaustoimesta ja uusista hautausmaista siirtyy kirkolta kunnille. Kirkko voi keskittyä palvelemaan tälläkin saralla omia jäseniään. Mikäli halutaan, että yhteiskunnan koululaitos antaa katsomusopetusta niin tunnustuksellisen uskonnonopetuksen ensisijaisuus koululaitoksessa poistuu. Uskonto ei enää ole pakollinen aine uskontokuntaan kuuluville oppilaille. Myöskään elämänkatsomustieto ei enää ole pakollinen aine uskontokuntiin kuulumattomille oppilaille. Jumaluusopillisten tiedekuntien asema valtion yliopistoissa muuttuu: pappiskoulutus siirtyy kokonaan kirkkojen tehtäväksi. Kirkollinen kalenteri poistuu yleisestä käytöstä, eivätkä kirkon juhlapyhät nauti enää mitään erityistä lain suojaa.

Rikoslain 17 luvun 10 § (jumalanpilkka, uskonrauha) on pikaisesti kumottava haitallisina ja mielipiteen ilmaisuvapautta loukkaavana.

Suomi on hyväksynyt YK:n Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen lisäpöytäkirjoineen. Ne on saatettu valtionsisäisesti voimaan laeilla ja tulleet osaksi Suomen oikeusjärjestystä. Sopimuksiin sisältyvät määräykset ovat siis laintasoisia normeja. Koska tuomioistuinlaitos ja laillisuusvalvojat eivät käytännössä ole tunnustaneet niille tätä asemaa, niiden asema on vahvistettava perustuslaintasoisella säädöksellä. Myös muiden sopimustasoisten ihmisoikeusasiakirjojen asema on vastaisuudessa vahvistettava samalla tavalla, kun valtio on ne hyväksynyt.

Sekulaari lainsäädäntö turvaa kaikkien laillisesti toimivien ja ihmisten perusoikeuksia kunnioittavien katsomusyhteisöjen toiminnan ja oikeudet. Eri maailmankatsomukset voivat näin kilpailla keskenään samoin ehdoin.

Vapaa-ajattelijain mielestä maahamme on perustettava perustuslain tulkitsemista varten perustuslakituomioistuin. Tämä vaatimus johtuu siitä, että nykyisen eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkinnat eivät ole johdonmukaisia, vaan riippuvat poliittisista suhdanteista. Näin on käynyt esimerkiksi Hallitusmuodon 8-9 §:ien kohdalla. On omituista, että kansanedustajista, siis itse lakien säätäjistä, koostuva perustuslakivaliokunta, myös itse tulkitsee ovatko heidän säätämänsä lait perustuslain mukaisia vai eivät.

Vihkimisoikeus pitää vähintään laajentaa koskemaan myös uskonnottomien etujärjestöjä, kuten Vapaa-ajattelijain liittoa ja Humanistiliittoa. Vihkiminen voi myös siirtyä virallisena toimituksena kokonaan valtion viranomaisille, jolloin eri vakaumusyhteisöjen häärituaalit jäävät vaille laillista merkitystä.

Kristillinen sotilasvala ja todistajanvala tulee poistaa, niiden sijaan kaikki voivat vannoa neutraalin vakuutuksen. Ehtoollisviinin vapautus alkoholiverosta tulee poistaa. Yleisradion tehtävistä tulee poistaa hartausohjelmien tarjonta.

2.3 Demokraattinen yhteiskunta

Vapaa-ajattelijat kannattavat aitoa poliittista vapautta, demokraattista, enemmistövaltaan perustuvaa päätöksentekoa, vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamista ja laillista hallintoa. Toistaiseksi ei näytä olevan näköpiirissä demokratiaa parempaa hallitusjärjestelmää. Olennaista onkin demokratian mahdollisimman suuri toteutuminen. Korostamme myös, että enemmistövaltaa paremmin demokratiaa luonnehtii vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen.

Vapaa-ajattelijat vastustavat kaikkia totalitarismin muotoja olivatpa ne uskonnollisia tai sekulaareja.

Yksilöiden on saatava nauttia perus- ja ihmisoikeuksien koko kirjosta. Demokraattisessa yhteiskunnassa on vallittava laaja vapauden kirjo: yksilön vapaudet, taiteellinen, tieteellinen ja kulttuurinen vapaus sekä taloudellinen vapaus.

Vapauden rajoitukset voivat perustua vain toisten yksilöiden oikeuksien turvaamiseen tai yksilöiden vapaudet ohittavaan yhteiskunnan kokonaisetuun. Vapauden rajoitukset on perusteltava yksityiskohtaisesti.

Vapaa-ajattelijat vastustavat paternalismia. Paternalismi on sellaista yksilön toimintavapauteen puuttumista, joka oikeutetaan viittaamalla pakkotoimien kohteeksi joutuneen yksilön hyvinvointiin, hyvään, onnellisuuteen, etuun tai arvoihin. Yksilön hyvä ei ole mikään objektiivinen, hänen omista käsityksistään riippumaton asia, joka olisi asiantuntijoiden tai vallanpitäjien hallussa. Vapaassa yhteiskunnassa yksilöllä on jopa lupa tehdä omat virheensä niin kauan kuin hän ei vahingoita kanssaeläjiään ja kantaa täyden vastuun erehdystensä seuraamuksista.

Demokraattisessa yhteiskunnassa kansalaisilla on oikeus ilmaista mielipiteensä tekojen moraalisesta tuomittavuudesta, mutta nämä mielipiteet eivät oikeuta sen paremmin yksilöitä kuin yhteisöäkään pakkotoimien käyttöön.

Moniarvoinen, avoin ja demokraattinen yhteiskunta sallii kaikkien näkökantojen tulla kuulluiksi. Jokainen pyrkimys pakottaa koko yhteiskunta hyväksymään kaiken muun poissulkeva käsitys totuudesta, hurskaudesta, hyveestä tai oikeudesta loukkaa demokraattisen yhteiskunnan periaatteita ja sen jäsenten oikeuksia.

Demokraattinen yhteiskunta ei ole koskaan valmis. Sitä voidaan aina kehittää. Vapaa-ajattelijoiden mielestä päätösvaltaa tulee siirtää enemmän paikallis- ja ns. ruohonjuuritasolle, esim. kaupunginosille ja kylille. Toisaalta valtiovallan on huolehdittava esim. erilaisten valitusteiden avulla siitä, ettei paikallisella mielivallalla poljeta yksilöiden perus- ja ihmisoikeuksia.

Erilaisia kansalaisten suoria vaikutusmahdollisuuksia tulee kehittää. Esim. kansanäänestys voidaan ottaa laajempaan käyttöön sekä valtakunnan- että paikallistasolla. Tele- ja tietoteknologian kehitys yksinkertaistaa ja helpottaa suoraa päätöksentekoon osallistumista.

Myös ylikansallista hallintovaltaa on kehitettävä, sillä monet ihmiskunnan ja koko planeettamme ongelmat ovat maailmanlaajuisia. Ympäristöongelmat, ihmisten oikeuksien ja vapauksien suojaaminen, talousongelmat jne. vaativat ylikansallisten, demokraattisten ja moniarvoisten hallintovaltaorganisaatioiden kehittämistä. Niitä voidaan luoda esim. Yhdistyneiden Kansankuntien ja ETYK-prosessin puitteissa ja niillä tulee olla todellista, sitovaa valtaa.

2.4 Moniarvoinen kasvatus

Vapaa-ajattelijat yhtyvät Aristoteleen tunnettuun toteamukseen, että ihminen on järjellinen, tiedonhaluinen, utelias ja oppivainen eläin, joka lähestyy omaa ihanteellista olemustaan hankkiessaan teoreettista tieteellistä tietoa maailmasta ja käytännöllistä moraalista tietoa oikeasta ja väärästä.

Nykyinen päivähoitolaki ei tyydytä vapaaajattelijoita. Päivähoitolaista on poistettava päivähoidon velvollisuus antaa uskontokasvatusta. Vaikka eduskunnan perustuslakivaliokunnan vaatimuksesta päivähoitolakiin otettiin vanhempien tai holhoojan vakaumuksen kunnioittamista koskeva lisäys uskontokasvatusvelvollisuuden yhteyteen, väärinkäytöksiä on esiintynyt. Alle kouluikäisten vakaumuskasvatus kuuluu kodeille ja on kotien oikeus. Päiväkotien ei pidä antaa myöskään mitään sellaista kasvatusta, jonka tavoitteena olisi tutustuttaa kristilliseen valtakulttuuriin ja kristinopin pääpiirteisiin. Sellainen loukkaa aina uskonnottomien ja muita uskontoja edustavien kotien ihmisoikeuksia.

Yhteiskunnan koululaitoksen tehtävänä ei ole ainoastaan kouluttaa työvoimaa työmarkkinoille, vaan sen kasvatustehtävään tulee aina kiinteästi liittyä myös valistustehtävä. Valistus on sellaista viisauden jakamista ja levittämistä, joka kunnioittaa vastaanottajaa itsenäisenä, järkiperäisenä olentona. Tällaisen henkilön täytyy voida itse arvioida tiedon luotettavuus ja perustelujen pitävyys ja hänellä on oikeus päätyä omakohtaiseen vakaumukseen.

Vapaa-ajattelijat vastustavat kaikkea käännyttämistä, jossa toiminnan kohde koetetaan keinoja kaihtamatta saada uskomaan johonkin. Käännyttäminen on ihmisen järkiperäisyyttä loukkaavaa vallankäyttöä.

Yhteiskunnan koululaitoksen tieto-opetuksen tulee pohjautua ajantasaiseen tieteelliseen maailmankuvaan. Vain tieteen menetelmä perustuu sellaiseen julkiseen kontrolliin, että sen avulla saavutetuille tuloksille voidaan vaatia erikoisasemaa demokraattisen yhteisön koululaitoksessa.

Vapaa-ajattelijain mielestä luonnontieteellinen opetus on kouluissa määrällisesti ja laadullisesti nostettava sille tasolle, että oppilaat kykenevät omaksumaan ja ymmärtämään kohtuullisesti todellisuutta koskevaa, yhä lisääntyvää tietoa.

Mikäli yhteiskunnan koululaitoksessa annetaan katsomusopetusta, sen on oltava moniarvoista. Sen on kunnioitettava ihmisoikeusasiakirjojen turvaamaa lasten vanhempien oikeutta saada lapsilleen oman vakaumuksensa mukaista katsomusopetusta. Samoin sen on turvattava lapsen oikeus välttyä vanhempiensa tai laillisen holhoojansa vakaumuksen vastaiselta katsomusopetukselta. Myös lapsen omaa vakaumuksen- ja omantunnonvapautta on kunnioitettava siten, että lapselle turvataan oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Maamme nykyinen katsomusopetusjärjestelmä, joka mahdollistaa erilaisille uskonnollisille yhteisöille oikeuden saada oman tunnustuksen mukaista uskonnonopetusta, on tyydyttävä muiden kuin uskonnottomien osalta. Uskonnottomille kodeille tarkoitettu elämänkatsomustiedon opetus on kompromissi. Se voidaan hyväksyä niin kauan kuin elämänkatsomustieto on selkeä vaihtoehto uskonnonopetukselle. Sen takia elämänkatsomustietoa on tulevaisuudessakin kehitettävä uskonnollisiin yhteisöihin kuulumattomien oppilaiden tarpeista lähtien ja oppiaineen väljänä viitekehyksenä on oltava sekulaari, aatteellinen humanismi.

Elämänkatsomustiedon tulee olla uskontokuntiin kuulumattomien lasten ja nuorten oppiaine. Oppiaine kristillistyisi, jos se olisi avoin uskontokuntiin kuuluville. Oppiaineen linjakkuus ja laatu ovat kilpailutekijöitä, joilla oppilasmäärä lisääntyisi jatkossakin nopeasti.

Vapaa-ajattelijat vastustavat elämänkatsomustiedon muuttamista filosofispainotteiseksi. Samoin vastustamme suunnitelmia uskovaisten ja uskonnottomien yhteisestä katsomusopetuksesta tulevassa nuorisokoulussa ja aikuislukiossa. Koulun kasvatusopetuksen laadusta päättäminen ei kuulu kouluviranomaisille, vaan lasten vanhemmille. Koska Vapaa-ajattelijain liitossa on paljon uskonnottomien kulttuurien tuntemusta, sitä on kuultava elämänkatsomustiedon opetusta kehitettäessä.

Edellytämme, että elämänkatsomustiedon opetuksessa oppilaille esitellään ajantasaista tieteellistä maailmankuvaa, kriittistä ajattelua, etiikkaa ja filosofiaa. Opetuksen on kehitettävä oppilaiden perustelutaitoa ja kykyä johtopäätösten omakohtaiseen tekoon sekä kykyä erottaa merkityksellinen tieto koko informaatiovirrasta.

Oppiaine ei saa olla joidenkin filosofien väylä omien näkemystensä yksipuoliseen esittelyyn. Esimerkiksi etiikassa on esiteltävä monipuolisesti erilaisia etiikan pääteorioita ja ratkaisumalleja sekä jätettävä valintojen teko oppilaille.

Uskonnottomien kotien lapset ja nuoret tarvitsevat ennen muuta hyvät tiedot omasta, uskonnottomasta kulttuuristaan. Siksi sillä tulee olla riittävä sijansa opetussisällöissä. Jos elämänkatsomustieto alkaa palvella muita tarkoitusperiä kuin uskonnottomien oppilaiden katsomusopetusta, vapaa-ajattelijoiden on vaadittava oman katsomuksensa mukaista, uutta oppiainetta kouluihin tai kaiken katsomusopetuksen poistamista yhteiskunnan koululaitoksesta.

Kaiken katsomusopetuksen peruskoulussa, lukiossa ja muissa julkisissa kouluissa olisi periaatteessa oltava vapaaehtoista. Tällöin evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvat oppilaat valita vapaasti haluavatko he luterilaista uskonnonopetusta vai eivät. Samoin uskontokuntiin kuulumattomat oppilaat voisivat valita vapaasti haluavatko he elämänkatsomustiedonopetusta vai eivät. Elämänkatsomustiedon olisi kuitenkin oltava, toisin kuin nykyisin, uskontokuntiin kuulumattomille oppilaille ensisijainen vaihtoehto. Samalla perusteella luterilainen uskonnonopetus olisi, samoin kuin nykyisin, evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluville oppilaille ensisijainen vaihtoehto.

Korkeakoulujen on säilyttävä autonomisia laitoksina, joissa voidaan vapaasti tavoitella hyvin perusteltua tietoa. Vapaa-ajattelijat vastustavat yliopistojen ja muiden korkeakoulujen muuttamista yksinomaan elinkeinoelämän tarpeita palveleviksi julkisiksi liikelaitoksiksi. Taloudelliset tai poliittiset etulaskelmat eivät saa hallita korkeakoulujen toimintaa.

Tutkimuksen ja opetuksen ykseyteen perustuvaa sivistysyliopistojärjestelmää on tuettava riittävästi julkisista varoista. Kansalaisilla on oikeus saada yliopistoilta ja muilta korkeakouluilta tieteellistä tutkimustietoa sekä kasvatusta ajattelun taidossa, siis tieteellistä sivistystä.

Vapaa-ajattelijoiden mielestä aikuiskoulutusta on kehitettävä ja lisättävä jatkuvasti. Nyky-yhteiskunta vaatii jatkuvaa koulutusta ja opiskelua. Kansalais- ja työväenopistoilla on merkittävä rooli kansansivistyksessä. Etäopiskelun tarjoamia mahdollisuuksia on hyödynnettävä entistä enemmän aikuiskoulutuksessa. Samoin avointa korkeakouluopetusta on laajennettava ja kehitettävä niin, että aikuisväestö voi sivistää itseään ja kouluttautua uusiin työtehtäviin.

Kannatamme nykyisen yhteiskunnan ylläpitämän yhtenäiskoulujärjestelmän kehittämistä. Käytettyjen pedagogisten menetelmien tulee olla rationaalisesti perusteltuja ja niitä voidaan vallan hyvin kokeilla peruskoulussa ja ottaa tarpeen vaatiessa käyttöön. Mikäli yksityiskouluja perustetaan, on niiden itse rahoitettava toimintansa. Julkinen valta asettakoon niitä varten vain väljät toimintapuitteet. Niin sanottu steiner-koululaki on epäoikeudenmukaisena pikaisesti kumottava.

[Alkuun] [1.Johdanto] [2.Tavoitteena sekulaari yhteiskunta] [3.Ihminen ja luonto] [4.Humanistinen etiikka]