4 Humanistinen etiikka

4.1 Kriittiselle älylle perustuva etiikka

Vapaa-ajattelijat katsovat, että moraaliarvot juontuvat inhimillisestä kokemuksesta. Moraali on autonomista, se kasvaa inhimillisistä tarpeista ja eduista.

Kaikki inhimillisten arvojen yliluonnolliset tai kosmiset takeet ovat perusteettomia. Moraali ei tarvitse jumaluusopillista tai ideologista sanktiota. Eettiset arvostelmat voidaan muotoilla riippumatta ilmoitetusta uskonnosta. Etiikka on kehittynyt inhimillisen tiedon haarana kauan ennen kuin uskovaiset julistivat moraalisten järjestelmien perustuvan jumalalliselle auktoriteetille.

Vapaa-ajattelijat hyväksyvät Protagoraan Homo mensura -periaatteen "ihminen on kaiken mitta" siinä muodossa, että tieteelliset teoriat, kansalaisten oikeudet, elämän päämäärät, yhteiskuntajärjestelmät, uskonnot, aatteet ja niin edelleen ovat ihmisten luomuksia. Ne eivät ole olemassa "luonnostaan" tai jonkin korkeamman olennon tekeminä.

Vapaa-ajattelijat eivät usko absoluuttisen, kaikkina aikoina ja kaikissa tilanteissa, pätevän moraalin olemassaoloon. Yleispäteviä mittapuita on kylläkin olemassa. Arvoilla ja normeilla on niiden sosiaalisesta alkuperästä johtuvaa yleispätevyyttä. Esimerkiksi suurille universaaleille moraaliohjeille ("älä tapa", "älä varasta", "älä valehtele") antaa yleispätevyyttä se, että ne muodostavat elinehtoja koko inhimilliselle yhteiskunnalle. Koko yhteisön elämä ennen pitkää lakkaisi ja yhteisö sortuisi olemassaolon taistelussa, ellei näitä ohjeita sovellettaisi yhteisön omiin jäseniin.

Kaikki mikä on inhimillistä on myös suhteellista. Myös suuret moraaliohjeet ovat vain yleisiä periaatteita ja niistä on aina olemassa poikkeuksia.

Arvoja eli käsityksiä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, tavoiteltavasta ja vältettävästä ei ole olemassa ihmisistä riippumatta. Arvot ovat sosiaalisesti luotuja rakennelmia, jotka säätelevät ihmisten toimintaa suhteessa muihin ja omaan itseen. Tästä seuraa, että käsitteet hyvä ja paha ovat eettisessä mielessä käytettyinä suhdekäsitteitä. On aina kysyttävä kenelle tai mitä varten toiminta on hyvää tai pahaa. Ei ole olemassa toimintoja, jotka itsessään, riippumatta vaikutuksistaan, olisivat hyviä tai pahoja.

Vapaa-ajattelijat kannattavat seurausetiikkaa, jonka mukaan teon arvon määräävät teon seuraukset. On vaikea kuvitella miten muuten rationaalinen ja autonominen moraali voitaisiin perustella kuin vetoamalla hyötyyn (hyöty on nähtävä laajana käsitteenä), joka sen noudattamisesta koituu yksilölle tai yhteisölle. Kantilainen velvollisuusetiikka johtaa sokeaan moraalilain kunnioitukseen seurauksista välittämättä, eivätkä vapaa-ajattelijat voi hyväksyä sellaista. Moraali on ihmistä varten eikä ihminen moraalia varten. Moraalisesti oikeaan tekoon kuuluu tietysti myös moraalinen mielenlaatu, hyvä aikomus, muttei se yksin riitä. Hyvä aikomus on saanut paljon pahaa aikaan maailmassa: haaveilijat ja fanaatikot ovat yleensä toimineet hyvin aikein.

Vapaa-ajattelijat korostavat, että moraalista käyttäytymistä pitää arvostella kriittisen järjen valossa. Mikään kirkko, uskonto tai ideologia ei voi pakottaa muita hyväksymään omia eettisiä käsityksiään hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä.

Keskeinen osa etiikkaa on kysymys elämän tarkoituksesta. On tärkeää nähdä toisistaan erillisinä kysymykset: onko elämällä tarkoitus ja onko elämässä tarkoitusta. Ensimmäinen viittaa elämään luonnonilmiönä, joka on syysuhteen avulla eikä tarkoitushakuisesti selitettävä asia. Jälkimmäinen koskee yksilön elämää ja yksilön elämällä voi olla lukuisia tarkoituksia. Ihmisten on mahdollista elää merkityksellistä ja täyttä elämää itseään varten ja yhdessä toisten kanssa osana ihmisten yhteiskuntaa.

On olemassa sellaisia perustavia moraalisia velvollisuuksia, joiden merkitys tunnustetaan kaikissa maailman sivistyneissä yhteisöissä. Näitä eettisiä periaatteita ei mikään uskonto tai vakaumus voi omia, vaan ne ovat ihmiskunnan yhteistä pääomaa. Ne on havaittu hyviksi sen perusteella, millaisia seurauksia niistä on ihmisen hyvälle.

Tällaisia velvollisuuksia ovat totuudellisuuden velvoite, lupausten pitäminen, rehellisyys ja suoruus, uskollisuus ja luotettavuus, hyväntahtoisuus, pidättyminen vahingoittamasta toisia ihmisiä tai heidän omaisuuttaan, myötämielisyys, myötäeläminen ja reiluus, kiitollisuuden osoittaminen, oikeudenmukaisuus, kärsivällisyys ja yhteistyöhalukkuus sekä rauhanomaisten keinojen käyttäminen erimielisyyksiä ratkottaessa.

4.2 Ihmisoikeudet

Vapaa-ajattelijat kunnioittavat ja arvostavat Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan yhteisön keskuudessa syntyneitä ihmisoikeusasiakirjoja. Erityisen tärkeitä ovat Suomen lailla hyväksymät YK:n Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva sopimus ja Euroopan ihmisoikeusyleissopimus lisäpöytäkirjoineen. Ne ovat osa maamme oikeusjärjestystä ja niiden asema olisi tunnustettava kaikessa lainkäytössä ja hallinnossa. Vapaa-ajattelijoiden mielestä niiden asemaa olisi vahvistettava perustuslaintasoisella määräyksellä.

Vapaa-ajattelijat yhtyvät Kansainvälisen humanistisen ja eettisen unionin (IHEU) Keskinäisen riippuvuuden julistuksessa (1988) esittämään muistutukseen ihmisoikeuksista, koska siinä ihmisoikeudet on konkretisoitu:

1) Kaikki ihmiset ovat syntyneet tasa-arvoisiksi (oikeudellinen yhdenvertaisuus).

2) Heillä on oikeutensa ja vapautensa sukupuoleen, rotuun, kieleen, uskontoon, poliittisiin näkemyksiin, vakaumukseen, kansalliseen tai sosiaaliseen alkuperään, omaisuuteen tai syntytaustaansa katsomatta.

3) Oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja itsepuolustukseen.

4) Perustava oikeus henkilökohtaiseen vapauteen. Tämä sisältää (a) vapauden tahdonvastaisesta palvelusta tai orjuudesta, (b) vapauden vainosta, (c) ajatuksen ja omantunnon vapauden, (d) puhe- ja ilmaisuvapauden ja (e) moraalisen vapauden arvojensa ilmaisemiseen ja elämäntapansa noudattamiseen, niin pitkälle kuin se ei häiritse toisia tai estä heitä harjoittamasta oikeuksiaan.

5) Oikeus yksityisyyteen, joka merkitsee sitä, että toisten oikeuksia tulee kunnioittaa seuraavat seikat huomioon ottaen: (a) luottamuksellisuus, (b) oman ruumiinsa hallinta, (c) sukupuolinen mieltymys ja suuntautuminen, (d) elämäntapa, (e) lisääntymisen vapaus, (f) syntyvyyden säännöstely, (g) omaan harkintaan perustuva terveydenhoito ja (h) oikeus kuolla arvokkaasti.

6) Oikeus älylliseen ja sivistykselliseen vapauteen, johon sisältyy: (a) vapaus saada tietoja ja harjoittaa tutkimusta, (b) oikeus asianmukaiseen kasvatukseen, (c) oikeus sivistykselliseen itsensä kehittämiseen ja (d) oikeus julkaista ja ilmaista näkemyksensä.

7) Oikeus asianmukaiseen terveydenhoitoon.

8) Vapaus puutteesta, joka tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan pitäisi taata (a) oikeus työhön, (b) perustarpeiden tyydyttäminen silloin, kun yksilö ei kykene huolehtimaan itsestään, (c) vanhustenhoito, (d) vammaisten hoito, (e) oikeus kohtuulliseen vapaa-aikaan ja rentoutumiseen.

9) Taloudellinen vapaus, johon sisältyy (a) omistusoikeus, (b) oikeus järjestäytyä ja (c) suoja väärinkäytöksiltä.

10) Moraalinen tasa-arvo, joka tarkoittaa tasavertaisia mahdollisuuksia ja tasavertaista osallistumista.

11) Yhtäläinen lain suoja, joka on olennainen vapaassa yhteiskunnassa: (a) oikeus rehelliseen oikeudenkäyntiin, (b) oikeus suojaan mielivaltaiselta vangitsemiselta tai epätavalliselta rangaistukselta, (c) oikeus inhimilliseen kohteluun.

12) Oikeus osallistua demokraattisesti hallintoon, joka sisältää täydet kansalaisoikeudet: (a) äänioikeuden, (b) laillisen oikeuden oppositioon, (c) kokoontumis- ja yhdistymisvapauden ja (d) oikeuden uskonnolliseen uskoon tai uskomatta olemiseen.

13) Oikeus avioliittoon ja perheeseen: (a) oikeuden avioitua tai asua avoliitossa, (b) eroamisoikeuden, (c) oikeuden perhesuunnitteluun, (d) oikeuden synnyttää ja kasvattaa lapsia ja (e) oikeuden asianmukaiseen lastenhoitoon.

14) Lasten oikeus suojaan väärinkäytöltä ja ruumiilliselta pahoinpitelyltä tai kulttuuriselta riistolta.

Vapaa-ajattelijat korostavat, että ihmisoikeudet kuten muutkin oikeudet ovat sosiaalisesti luotoja rakennelmia, ihmisten luomuksia, eivätkä ne ole olemassa jotenkin "luonnostaan". Länsimainen sekulaari sivistys on tehnyt mahdolliseksi luoda nykyisenkaltaisen laajan ihmisoikeuksien kirjon.

4.3 Yksilön vapaus ja vastuu

Vapaa-ajattelijoille yksityisen ihmisen kallisarvoisuus ja arvokkuus on keskeinen humanistinen arvo. Vapaa-ajattelijat hylkäävät kaikki uskonnolliset, ideologiset ja moraaliset säännöt, jotka mustaavat yksilöä, tukahduttavat vapauden, tylsistyttävät älyä ja epähumanisoivat persoonallisuutta. Kannatamme maksimaalista yksilöllistä itsemääräämisoikeutta, joka on sopusoinnussa yhteiskunnallisen vastuun kanssa.

Yksilön vapauden rajoitukset voivat perustua vain toisten ihmisten oikeuksien turvaamiseen ja niiden suojaamiseen loukkauksilta tai yksilöiden vapaudet ylittävään yhteiskunnan kokonaisetuun.

Yksilön vapauteen, jota edellä esitetyt ihmisoikeudet kuvaavat, liittyy aina kiinteästi vastuu. Yksilö on vastuussa itsestään, toiminnastaan ja toimimattomuudestaan, tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Yksilö on vastuussa myös sivistyksestään, kykyjensä ja lahjojensa toteuttamisesta haluamallaan tavalla, mikäli ympäristö ei aseta niiden toteuttamiselle ylivoimaisia esteitä.

Yksilöillä on vastuu toisistaan, erityisesti läheisistä ihmisistä (esim. lapset, vanhemmat, elämänkumppani jne.).

Yksilöillä on myös kansalaisvelvollisuuksia kuntia ja valtiota kohtaan.

Voidaan puhua myös maailmanlaajuisesta vastuusta ihmislajin jäsenenä ja Maan asukkaana. Ihminen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa maapallon biosfäärin tulevaisuuteen ja sitä kautta tulevien ihmispolvien elämään.

Vapaa-ajattelijat korostavat universaalisen kultaisen säännön merkitystä elämänohjeena vapauden ja vastuun punninnassa: Älä tee toisille sitä mitä et tahtoisi tehtävän itsellesi.

Vapaa-ajattelijoiden mielestä yksilöiden ei pitäisi ensisijaisesti vain pyrkiä sopeutumaan muiden asettamiin normeihin ja rajoituksiin, olivatpa nämä heistä hyviä ja tarkoituksenmukaisia tai eivät. Yksilöiden pitäisi ajattelussaan ja toiminnassaan noudattaa niitä normeja, jotka he oman itsenäisen vakaumuksensa ja harkintansa perusteella ovat omaksuneet. Autonomisen yksilön käyttäytyminen ei ole toisten ulkoapäin sanelemaa vaan sisältä käsin, hänestä itsestään, ohjautunutta.

Yksilön vapauteen kuuluu naisen vapaa oikeus aborttiin, koska sikiö ei ole persoona, jolla olisi ominaisuuksiensa perusteella oikeus elämään.

Yksilöllä on myös aina oikeus itsemurhaan. Harkittu itsemurha on moraalisesti helposti hyväksyttävissä etenkin silloin, kun ihmisellä ei ole sellaisia läheisiä ihmisiä, joita kohtaan hänellä olisi velvollisuuksia. Oikeus elämään kun on valinnainen oikeus. Oikeus itsemurhaan edellyttää sitä, että ihmisille pitäisi olla tarjolla tietoa kivuttomista ja varmoista itsemurhatekniikoista sekä mahdollisuus näiden tekniikoiden käyttöön. Todettakoon vielä, että vapaa-ajattelijat eivät suosi sen paremmin aborttia kuin itsemurhaakaan, korostamme vain ihmisten oikeuksia tehdä nämäkin valinnat.

Vapaa-ajattelijat kannattavat myös yksilön oikeutta päättää hoitotestamentilla hoidostaan, jos hän vakavan sairauden tai onnettomuuden seurauksena menettää oikeustoimikelpoisuutensa. Vapaa-ajattelijat kannattavat myös aktiivista eutanasiaa Hollannissa noudatettavien arvosteluperusteiden mukaisena ja viranomaisten valvomana toimintana. Yksilöllä on oikeus kuolla arvokkaasti.

Vapaa-ajattelijain mielestä hyvän yhteiskunnan perusperiaate on yksilön laaja autonomia, jonka rajoittaminen ja johon puuttuminen on oikeutettua vain poikkeustapauksessa. Tämä on lähtökohta, kun vapaa-ajattelijat ottavat kantaa erilaisiin eettisiin ongelmiin.

4.4 Maailmanyhteisön etiikka

Kristillisen valtakulttuurin moraalisäännöt pohjautuvat menneisyyden maanviljelys- ja paimentolaisyhteiskuntien arvoille. Ne tarjoavat vain vähän hyödyllistä opastusta jälkimodernille maailmallemme.

Vapaa-ajattelijat yhtyvät edellä mainitussa Keskinäisen riippuvuuden julistuksessa esitettyyn käsitykseen, että ihmiskunnan perustehtävä on nyt kehittää maailmanlaajuinen eettinen tietoisuus keskinäisestä riippuvuudestamme ja tahto muuttaa niitä luutuneita asenteita, jotka estävät sellaisen yhteisymmärryksen. Tämä uusi näkemyksellinen etiikka käyttää hyväkseen tulevaisuuden maailmalle sopivia järkiperäisiä tiedonhankintamenetelmiä, kunnioittaa jokaisen henkilön arvoa ja vapautta sekä kantaa entistä suurempaa huolta ihmisyydestä kokonaisuudessaan.

Luonnontieteet ja teknologia jatkavat nopeaa edistymistään tarjoten uusia keinoja vähentää nälänhätää, köyhyyttä ja sairautta sekä parantaa ihmisperheen elintasoa. Tärkeintä olisi ulottaa tieteellisen vallankumouksen tuottama hyöty maapallon jokaiseen kolkkaan sen jälkeen kun on varmistuttu, ettei aiheuteta entistä suurempia ongelmia esimerkiksi väärillä viljelymenetelmillä. Uuden teknologian ja uusien tieteen sovellutusten käyttökelpoisuus ja haitattomuus on varmistettava monitieteellisessä tutkimuksessa.

Erityisesti biogenetiikka sovellutuksineen sisältää suunnattomia lupauksia esimerkiksi lääketieteelle ja maataloudelle. Eettisessä keskustelussa on luotava rajat tällaiselle tutkimukselle. Turhat rajoitukset vain estävät kehitystä, mutta esimerkiksi ihmisen sukusolujen geenimanipulaatio tulisi kieltää kaikkialla maailmassa. Somaattisiin soluihin kohdistuvat geeninsiirrot taas ovat täysin hyväksyttävissä.

Tietämättömyys, taikausko ja niin sanottu uustyhmyys (muun muassa näennäistieteet) ovat vahvoilla maailmassa. Maailmanlaajuinen tieteellinen kasvatus olisi välttämätöntä, jos aiotaan ratkaista inhimillisiä ongelmia ja kasvattaa ihmisen hyvinvointia.

Vapaa-ajattelijat yhtyvät Keskinäisen riippuvuuden julistukseen siinäkin, että on välttämätöntä luoda maailmanlaajuisessa mitassa sellaisia uusia demokraattisia ja moniarvoisia laitoksia, jotka suojaavat kaikkien ihmisten oikeuksia ja vapauksia. Tällainen kehitys olisi luontevaa Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa.

Selvääkin selvempää on, että vapaa-ajattelijat vastustavat sotaa ja asevarustelua.

Myös taloudelliseen yhteistyöhön ja kansainväliseen solidaarisuuteen perustuva maailmanlaajuinen taloussysteemi olisi välttämätön taloudellisen hyvinvoinnin epäsuhdan lievittämiseksi. Vapaa-ajattelijat ovat huolestuneita hyvinvointivaltioiden uuspiittaamattomuudesta ja kansallisen itsekkyyden lisääntymisestä.

Vapaa-ajattelijoiden mielestä on puolustettava ihmisoikeuksia ja poliittisen demokratian ihanteita koko maailmassa. Demokraattiset yhteiskunnat ovat osoittaneet elinvoimaisuutensa totalitaarisiin järjestelmiin verrattuna. Demokraattiset instituutiot tekevät mahdolliseksi korkeamman elintason ja tarjoavat enemmän tilaisuuksia luovuuteen ja vapauteen kuin niiden vaihtoehdot. Vaikka ihmisoikeudet ovatkin sosiaalisesti luotuja rakennelmia, eivätkä mitään luonnonoikeuksia, ihmiskunnan historiallinen kokemus osoittaa niiden oikeuden ja hyödyllisyyden koko yhteisön toiminnan ja menestyksen kannalta.

Vapaa-ajattelijat yhtyvät edellä mainittuun Keskinäisen riippuvuuden julistukseen myös siinä, että on oikein vaatia kansainvälisen ympäristöseurantaelimen perustamista. Sille olisi annettava hyvät toimintaedellytykset ja riittävästi voimavaroja.

Ehdoton velvollisuus tulevia sukupolvia kohtaan on rajoittaa liiallista väestönkasvua, ylläpitää tervettä ympäristöä ja säilyttää Maan korvaamattomat raaka-ainevarat.

Ne ongelmat, jotka ihmiskunta kohtaa tulevaisuudessa ovat epäilemättä monimutkaisia ja vaikeita. Vapaa-ajattelijat luottavat ihmisen älykkyyteen ja vastuunkantoon. Ihmiskunta pysyy hengissä ja menestyy maailmassa, jossa humanistiset arvot pääsevät vaikuttamaan.

[Alkuun] [1.Johdanto] [2.Tavoitteena sekulaari yhteiskunta] [3.Ihminen ja luonto] [4.Humanistinen etiikka]