Vapaa-ajattelijan aapinen

A

Ad hoc

Keinotekoinen oletus tai argumentti ("tätä varten"), hihasta vedetty (esim. teologien tapa erottaa toisistaan "uskon asiat" ja "tiedon asiat").

Affekti

Tunnevaikutelma, tunnekuohu (affektiivinen = tunnepitoinen).

Agnostisismi

Kirjain A ilmaisee puuttumista tai poissaoloa, Gnosis on kreikan "tietoa" tai "tuntemista" merkitsevä sana. Käsite merkitsee siis tiedon ominaisuuden poissaoloa, kyvyttömyyttä tietää.

Suhteessa teismiin ja ateismiin agnostisismia on kahta päätyyppiä ja erilaiset versiot asettuvat niiden väliin: Thomas H. Huxleyn agnostisismi tulee hyvin lähelle kriittistä (maltillista) ateismia. Huxley (1825-1895) kirjoitti: "Agnostisismi on uskoa erään periaatteen pätevyyteen. Tämä periaate voidaan lausua eri tavoin, mutta ne kaikki päätyvät tähän: ihmisen on väärin sanoa, että hän on varma minkä hyvänsä väitteen objektiivisesta totuudesta, ellei hän voi osoittaa todistusaineistoa, joka johdonmukaisesti oikeuttaa tämän varmuuden. Tämä on se mitä agnostisismi väittää ja minun mielestäni siinä on kaikki mikä on olennaista agnostisismille.

Se, minkä agnostikot kieltävät ja hylkäävät on vastakkainen oppi, että on olemassa väitteitä, jotka ihmisten on uskottava ilman loogisesti riittävää näyttöä".

Agnostikot eivät väitä, että jumaluuksia olisi olemassa mutta eivät myöskään ettei niitä olisi. Erona maltilliseen ateismiin on siis se, että Huxley ei hyväksy "todistuksen taakka on väitteen esittäjällä" -ajattelua, vaan jättää kysymyksen jumalan/jumaluuksien olemassaolosta avoimeksi. Todettakoon, että Huxley oli hyvin ristiriitainen ja epäjohdonmukainen agnostisismin määritelmissään. Tässä esitettiin selkein versio.

Herbert Spencerin (1820-1903) agnostisismi on nykyisin yleisin agnostisismin laji. Sitä kuvaavat hyvin seuraavat väittämät: "minkään perimmäistä olemusta ei voida tietää", "ihmisälyn toimintapiirille on olemassa rajat", ja "ihmisen on mahdotonta saada tuonpuoleisista asioista mitään varmaa ja lopullista tietoa". Spenceriläinen agnostisismi väittää siis tietävänsä, ettei voida tietää. Se, mitä sitten ei voida tietää, koskee nimenomaan "tuonpuoleisia asioita" (jumala/jumalat, kuoleman jälkeinen elämä, taivas/helvetti jne.). Agnostikot esittävät, että on olemassa "valkoinen alue", joukko maailmaa koskevia kysymyksiä, joiden voidaan etukäteen sanoa jäävät tieteen (ja ihmisymmärryksen) ulkopuolelle. Spenceriläisen agnostisismin kannattajilta voidaan kysyä: kuinka voidaan tietää, ettei voida tietää? Mihin heidän "tietonsa" perustuu?

Terävää agnostisismin kritiikkiä löytyy Madalyn Murray O'Hairin kirjasta "Ateistit ja agnostikot"(1986).

Tieto-opillinen agnostisismi (Hume, Kant) eli kantilaiseksi agnostisismiksi kutsuttu näkemys kieltää ulkomaailman tiedostettavuuden. Immanuel Kant erotti jyrkästi toisistaan "oliot sinänsä" (noumeenit), joita ei voi tiedostaa, ja "oliot meitä varten" (fenomeenit), jotka ovat meille ilmeneviä olioita (noumeenien ilmentymiä meille). Maailman olioista sellaisina kuin ne ovat meistä riippumatta (noumeenit), ei meillä voi olla selkeitä ja eriytyneitä käsitteitä ja käsityksiä. Tietomme kohde ei siis ole todellisuus sinänsä, vaan aistimusyhdistelmät.

Tieteellinen realismi korvaa Kantin erottelun toisen tyyppisellä erottelulla: ilmikuva - tieteellinen kuva ja katsoo, että tieteellisistä objekteista voi luonnollisesti saada tietoa (ei välttämättä aistihavainnoin, vaan luomalla ja testaamalla teorioita). Ilmikuvalla tarkoitetaan meidän arkipäiväistä tapaamme hahmottaa ja käsitteellistä maailmaa, jonka olemme jo lapsena omassa kulttuurissamme oppineet. Tieteellinen kuva taas on tieteen antama ja käsitteellistämä kuva (syväkairaus) maailmasta.

Marxilaisessa Kant-kritiikissä korvattiin Kantin erottelu erottelulla jo tiedostettuun (ilmiö) ja vielä tiedostamattomaan (olemus). Tiedostaminen on sen mukaan jatkuvaa liikettä ilmiöstä olemukseen, tunnetusta tuntemattomaan, joka on tiedostettavissa.

Animismi

(lat. "sielu", "henki"), henkiusko, luonnon sieluttaminen, jonka pääperiaatteita ovat olettamukset 1) kaikilla yksilöllisillä olennoilla on toinen minä, "sielu", joka jää eloon ruumiin kuoleman jälkeen, 2) koko maailma on täynnä näkymättömiä henkiolentoja, jotka kontrolloivat ja säännöstelevät luonnonilmiöitä.

Antropomorfismi

Inhimillisten piirteiden siirtäminen luontoon tai vaikka oletetulle jumaluudelle. Tieteen kehitys on ollut monesti näiden piirteiden eliminoimista.

Antropologia

Tieteellinen ihmistutkimus, joka jaetaan tavallisesti filosofiseen, biologiseen ja kulttuuri- eli sosiaali- antropologiaan.

Antroposofia

Itävaltalaisen Rudolf Steinerin kehittämä oppijärjestelmä, spiritualistisesti sävyttynyt maailmankatsomus, joka väittää, että syvintä ja perustavinta tietoa todellisuudesta saa ns. yliaistillisen näkemisen avulla (intuitiivinen kokemus, eläytyminen, meditaatio). Antroposofiaan kuuluu mm. uskomukset henkisen maailman rakenteesta ja sen eri tasoista, luonnon henkisistä olennoista ja planetaarisista kehityskausista.

Antroposofian mukaan ihmisellä on fyysinen ruumis, eetteri- ja sieluruumis sekä minä. Ihmisen kehitysprosessi toteutuu jälleensyntymisten kuluessa, jossa vaikuttavat kohtalon (Karman) lainalaisuudet. Kuolemassa ihmisen varsinainen olemus siirtyy puhtaaseen henkimaailmaan. Ovelana miehenä Steiner otti aineistoa myös kristinuskosta: vaikka jokainen kantaa vastuun karman lain mukaisesti, "Kristuksen armo" voi kumota syyllisyyden vaikutukset.

Argumentaatio

Näkemysten perustelu ja vastaesimerkkien etsintä. Argumentti = peruste, todiste.

Astrologia

Taikausko, jonka mukaan Auringon, Kuun, planeettojen ja tähtien asemat taivalla vaikuttavat maanpäällisiin tapahtumiin.

Astronomia

Tähtitiede.

Ateismi

A ilmaisee ominaisuuden puuttumista tai poissaoloa, Teismi tarkoittaa käsitystä, jonka mukaan jumala tai jumalia on olemassa.

Jyrkempi ateismin laji katsoo, että jumalan tai jumalien olemassaoloa voidaan pitää todistettavasti epätotena (teismi on kumottavissa oleva tai vääräksi osoitettavissa).

Maltillisempi ateismin laji toteaa, että jumalan tai jumalien olemassaolon puolesta ei ole kyetty esittämään riittäviä todisteita tai perusteluja, ja siksi siihen/ niihin uskominen on perusteetonta ja virheellistä. Teismi nähdään perustelemattomana käsityksenä.

Jos ajatellaan spesifisiä (= erityisiä, määriteltyjä) jumaluuksia, kuten esim. juutalaisuuden ja kristinuskon Jahvea, niin jyrkkä ateismi on paikallaan. Väinö Voipio on osoittanut teoksessaan "Pelotuksen uskonto" (1969, s. 123- 130), että kristinuskon jumaluuden olemattomuus voidaan todistaa.

Nykyisin jumaluudesta puhutaan yleisemmällä, filosofisella tasolla "korkeimpana voimana", "tuntemattomana" tai "irrationaalisena tekijänä" (K.V.Laurikainen) ilman sen konkreettisempia määritelmiä, joihin voitaisiin pureutua. Tähän maltillinen ateismi on ainoa järkevä suhtautumistapa.

Järkevän ateismin määritelmäksi saadaan siis seuraava: Ateismi on näytön puuttumisesta seuraavaa uskon puuttumista jumalan/jumaluuksien olemassaoloon. Emme voi varmasti tietää, etteikö jokin "korkeampi voima" voisi olla olemassa. Mutta sen me tiedämme varmasti, ettei siitä ole mitään sellaista pätevää näyttöä, joka tekisi sellaiseen uskomisesta perustellun ja hyväksyttävän näkemyksen.

Ateismi lähtee liikkeelle todistamistaakan periaatteesta. Todistamisvelvollisuus tai tieteellisesti/filosofisesti koeteltavien perustelujen esittämisvelvollisuus on sillä, joka esittää väitteen totuuden vaatimuksin (väittää jotakin todellisuudesta). Epäilijän velvollisuus on yrittää kumota olemassaoloväitteelle esitetyt todisteet ja perustelut. David Humen ja Immanuel Kantin murskaavan kritiikin jälkeen (1700-luku) onkin esitetty enää vanhojen jumaltodistusten muunnelmia.

Ateisti on henkilö, joka elää elämäänsä ilman uskoa jumalan/jumaluuksien olemassaoloon ja vaikutukseen (without a belief in God - George H. Smith).

Madalyn Murray O'Hair on määritellyt ateistin hauskasti: "Ateisti on yksinkertaisesti henkilö, joka on uskonnosta vapaa. Minkälainen apina tahansa sinulla on selässäsi, Ateistilla ei ole samanlaista taakkaa. Elämä on se, mitä sinulla on. Älä heitä sitä pois jonkin lyhytaikaisen "totuuden" hämmentävässä takaa-ajossa, jolla ei ole mitään sisältöä ja joka ei voi tehdä elämääsi paremmaksi tässä ja nyt" (Ateistit ja agnostikot, 1986 s.56).

Ateismi voidaan määritellä toisinkin. Filosofian professori Ilkka Niiniluoto on määritellyt ateismin uskoksi jumalan olemattomuuteen (kts. keskustelua VA 6/ 90).

Auktoriteetti

Arvovalta, vaikutusvalta. Auktoriteetilla (henkilö, kirja, laitos jne.) on asiantuntemukseen tai muuhun luottamusta herättävään seikkaan perustuvaa valtaa ohjata ja vaikuttaa. Tieteessä ja monissa ammateissa (esim. lääkäri) joudutaan turvautumaan asiantuntija-auktoriteetteihin, koska yksilö voi itse vakuuttautua vain pienestä osasta tietoa, mutta tarvitsee sitä paljon laajemmin työssään/tutkimuksessaan. Tällöin on tärkeää muistaa, että tieteellinen auktoriteettikin "kuluu" ja vanhenee, koska mikään tieto ei ole lopullista, tulokset ovat aina alustavia ja sidoksissa tiettyihin edellytyksiin. Uskontoon liittyen kts. dogmi.

B

Bioenergia

Luonnonmystiikkaan liittyvä elämänvoiman käsite.

Biorytmit

Wilhelm Fliessin teoria, jonka mukaan 23 ja 28 päivän jaksot vaikuttavat oleellisesti ihmisen fysiologiaan ja henkiseen terveyteen. Myöhemmin teoriaa on täydennetty vielä 33 päivän jaksolla. Selkeä näennäistiede.

Biologismi

Oppisuunta, joka pyrkii selittämään yhteiskunnalliset ilmiöt biologian avulla.

Buddhalaisuus

Myyttisen Gautama Siddhartan (n. 400-luku e.a.a.) perustamaksi väitetty uskonto, jonka pääsuuntauksia ovat hinajanabuddhalaisuus ja mahajanabuddhalaisuus. Viimeksi mainittu muistuttaa enemmän tavanomaisia uskontoja. Se on jakaantunut lukuisiin lahkoihin (esim. Tiibetin laamalaisuus). Sille on tunnusomaista kuvien (erityisesti Buddhan kuvien) palvonta, rukoilu ja usein monijumalinen kansanusko. Mahajanabuddhalainen pyrkii itse tulemaan buddhaksi ja kiinnittää myös siksi huomiota lähimmäisten kärsimyksiin. Mahajana-koulukunta tuntee bodhisattvan eli täydellisyyden saavuttaneen ihmisen käsitteen. Bodhisattva ei myötätunnostaan luomakuntaa kohtaan siirry Nirvanaan, vaan jää auttamaan kaikkia eläviä olentoja vapautumiseen. Hinajanabuddhalaisuus on yksilöllisempi oppi, jonka eräiden muotojen voidaan katsoa edustavan filosofiaa eikä niinkään uskontoa (esim. Sangharakshitan länsimainen buddhalaisuus). Meidän kohtalomme riippuu entisistä teoista (Karma) eli se mitä me ja meidän elämämme on, johtuu siitä miten olemme eläneet aiemman elämämme. Jälleensyntymisestä yritetään vapautua ja saavuttaa Nirvana, elämänjanon sammuminen, kärsimyksen lakkaaminen. Hinajana- koulukunta painottaa maailmasta vetäytymisen merkitystä ja uskoo, että vain munkki voi saavuttaa Nirvanan.

D

Deismi

Käsitys, jonka mukaan jumala tai jumalat ovat olemassa, mutta eivät vaikuta tapahtumien kulkuun. Deisti ei usko jumalalliseen ilmestykseen ja hylkää antropomorfistiset (=ihmisenkaltaiset) jumalat. Deismi oli suosittua 1600-luvun lopulta aina Darwinin aikaan, silloin ajateltiin, että luojajumalan olettaminen on välttämätöntä, aivan kuin se olettamus nyt selittäisi mitään! Silloin oli myös turvallisempaa olla deisti kuin ateisti.

Determinismi

Determinismillä on perinteisesti tarkoitettu sellaista maailmassa vallitsevaa lainomaista järjestystä, jonka perusteella myöhemmät tapahtumat ovat aikaisempien ennalta määräämiä tai "determinoimia" (lat. determinare = määrätä, rajata). Determinismin periaate on uudella ajalla muotoiltu nk. universaalisen kausaalilain avulla: jokaisella tapahtumalla on syy, josta se välttämättä seuraa.

Indeterminismi ts. determinismin kieltäminen ei merkitse maailman täydellistä kaoottisuutta tai säännöttömyyttä, vaan sitä, että maailmaa hallitsevat periaatteet ovat todennäköisyyslakeja.

Kun kausaalilaki sanoo: "kaikki A:t ovat B" niin probabilistinen (lat.probabilis = todennäköinen) laki sanoo: "kaikki A:t ovat B todennäköisyydellä r". Jokaisella tapahtumalla ei siis ole syytä, josta se välttämättä seuraa.

Eräs fysiikan perusteorioista, kvanttimekaniikka, on inderministinen. Myös biologiassa käytetään todennäköisyyslakeja. Esimerkiksi yksilö- ja lajikehityksessä on "suuri vapausaste" (Petter Portin).

Onko maailma sitten osoitettu inderministiseksi? Filosofi Ilkka Niiniluoto kehottaa suhtautumaan kysymykseen varovaisesti. "Maailma kokonaisuudessaan" ei ole hyvin määritelty systeemi, johon voitaisiin liittää määreet deterministinen tai indeterministinen. Kvanttimekaniikan inderminismi on yhteensopiva sen kanssa, että maailmassa (esim. makrotason objektien piirissä) esiintyy deterministisiä systeemejä.

Determinismin ja indeterminismin kiistan maailman katsomuksellista merkitystä on liioiteltu. Kausaalisten luonnonlakien korvautuminen mikromaailmassa (atomitaso) tilastollisilla laeilla ei aiheuta mitään muutoksia siihen, mitä meidän on ajateltava esim. jumaluuksien olemassaolosta. Todellisuus on myös nähtävä systeemiteoreettisesti kerrostuneeksi erilaisiksi tasoiksi (atomit-molekyylit-solut- eliöt-eliöyhteisöt), joissa jokaisella tasolla on myös omalakisuutensa eli ominaisuuksia ja käyttäytymismuotoja, joita ei voida palauttaa perustavammalle tasolle. Näin mikromaailman indeterminismistä ei seuraa koko (tieteen tunteman) maailman indeterminismi.

On syytä muistaa, että indeterministinen selitys on yhtä rationaalinen kuin deterministinenkin. Se selittää kaiken mikä on selitettävissä. Todellisuus itsessään on vain osittain determinoitu eli "kaikki A:t ovat B" vain tietyllä todennäköisyydellä, eivät välttämättä.

Diskursiivinen ajattelu

Erittelevä, loogisesti etenevä ajattelu.

Dogmi

Uskonlause (dogmaattinen = uskonlauseisiin perustuva). Auktoriteetteihin perustuva käsitys, jonka totuutta ei ole todistettu.

Dualismi

Kahden perusaineksen oppi, jonka mukaan olevainen koostuu aineellisesta perusaineksesta ja sieluaineksesta eli henkisestä perusaineksesta. Edelleen hyvin suosittu teoria ihmisen psyykkisen toiminnan tutkijoiden keskuudessa, vaikka teoria ei kykenekään vastaamaan kysymykseen: mitä psyykkinen toiminta on?

E

Ehtoollinen

Mysteeriseremonia, juhla-ateria, jossa syödään jumalan lihaa ja juodaan hänen verta. Ehtoollisella on muinaisuskontojen alueella pitkä esihistoria. Kristinuskoon se siirtyi hellenistisistä uskonnoista. Ne puolestaan palautuvat sekä itämaiseen että muinais-kreikkalaiseen uskomusmaailmaan. Ehtoollisen avulla uskottiin päästävän välittömään yhteyteen jumaluuden kanssa. Dionysos-mysteerioissa paloiteltiin ja syötiin Dionysos-jumalaa symboloiva härkä (= Dionysoksen inkarnaatio eli lihaksi tullut jumala). Liha syötiin raakana ja veri juotiin. Historioitsija Plutarkhos (k. 120-luvulla) kertoo, että yhä tuolloin uhrilampaan liha syötiin raakana ja veri juotiin. Dionysos-mysteerioista jalostuneessa Orfilaisuudessa ehtoollinen tuotti välittömän jumalyhteyden lisäksi syntien anteeksisaamisen ja turvasi kuolemanjälkeisen autuuden.

Raamattukin sanoo: "joka syö minun lihaani ja juo minun vereni, se pysyy minussa ja minä hänessä". Ainoa mikä on muuttunut, on se, että jumaluutta symboloi nyt leipä ja viini. Jo myöhäisantiikin eleusilaisissa mysteerioissa käytettiin leipää, vettä ja viiniä. Kristinoppi katsoo, että Kristus kohtaa ihmisen ruumiillisesti siunatussa leivässä ja viinissä.

Eksistentialismi

Idealistinen filosofinen suuntaus, jonka merkitys oli Euroopassa laajimmillaan 1940-1950-luvuilla. Eksistentialismin piirissä pohditaan erityisesti ihmisen vastuuta, ahdistusta, pelkoa ja olemassaoloa. Eksistentialismi korostaa voimakkaasti "ihmisen olemassaolon kokonaiselämystä" ajattelun perustavana lähtökohtana.

Eksorkismi

Paholaisen häätömanaus. Monet lahkot yrittävät edelleen "hoitaa" sairauksia Jeesuksen menetelmällä eli ajaa paholaisia ihmisestä. Kristillinen kaste piti meilläkin sisällään paholaisen häätämisen perisynnin saastuttamasta vauvasta. Mikael Agricolan pitempi manauskaava oli käytössä vuoteen 1886 ja lyhyempi 1930-luvun lopulle saakka. Yhä tehdään ristinmerkit lapsen kasvoihin ja rintaan. Vanha suomalainen tietosanakirja toteaa niiden tehtävänä olevan "olla varmimpana suojakeinona pahoja henkiä vastaan". Kts. lisää Väinö Voipio: Vihreä katkismus (1973) ja Kahleissa vai vapaana (1967).

Ekumenia

Kristillisten kirkkojen väliseen yhteistyöhön liittyvä pyrkimys toimia yhdessä (tieteellistä maailmankatsomusta ja uususkontoja vastaan). Kirkot ovat etsineet yhteistä pohjaa mutta huonolla menestyksellä. Katolinen kirkko vaatii Paavin ylivallan tunnustamista. Kreikkalais-katoliset ovat fundamentalisteja (kts. fundamentalismi). On siinä protestanteilla tekemistä! Ekumenia on jäänyt julistusten tasolle ja hyvä niin.

Emergentti

Uusi, uudenlaatuinen, aikaisemmasta poikkeava. Emergenssimaterialismi = väittää, että reaalimaailma on kerrostunut tasoiksi, jotka kaikki ovat todellisia. Jotkut tasot voivat olla pelkästään tieteellisten teorioiden luomisen ja testaamisen kautta tutkittavissa (epäsuora havainnointi), kuten alkeishiukkasten ja atomien taso, toiset taas ovat havaintokokemusten kohteina. Tasojen suhteet ovat sekä kausaalisia (eli perustavimpien tasojen voimat tuottavat vähemmän perustavien tasojen ominaisuuksia ja käyttäytymistä) että emergenttisiä (eli ylemmillä tasoilla syntyy sellaisia ominaisuuksia ja käyttäytymismuotoja, jotka eivät ole palautettavissa alemmille eli perustavimmille tasoille). Konkreettisina esimerkkeinä mainittakoon, että molekyyleillä on ominaisuuksia, kuten optinen aktiivisuus, jota atomeilla ei ole. Soluilla on ominaisuuksia, kuten kasvu, aineenvaihdunta ja erilaistuminen, joita molekyyleillä ei ole. Yksilöillä on ominaisuuksia, kuten tietoisuus, jota soluilla ei ole. Populaatioilla on ominaisuuksia, kuten evoluutio, joita yksilöillä ei ole.

Emootio

Tunnetila. Emotionaalinen = tunne-elämään kuuluva tai perustuva.

Energia

Kyky tehdä työtä. Energia voi esiintyä mitä erilaisimmissa muodoissa: potentiaalisena energiana (patoaltaasta juoksutetulla vedellä pyöritetään turbiineja), liike-energiana, kemiallisena energiana tai ydinenergiana. Lähes kaikkia energian muotoja voidaan muuttaa toisikseen, tosin muuttamisessa aina osa muuttuu lämmöksi. Energian säilymislain mukaan energiaa tai sitä vastaavaa massaa ei voi luoda eikä hävittää eli mitään ei synny tyhjästä eikä mikään voi tyhjiin kadota.

Epistemologia

Tieto-oppi, teoria tiedon alkuperästä, luonteesta, muutoksesta ja oikeutuksesta.

Epäjumala

Kristittyjen keksimä nimitys muiden uskontojen jumaluuksille. Vapaa-ajattelijoiden mielestä kaikki jumaluudet ovat "epäjumalia", kunnes jonkin olemassaolosta kyetään esittämään pätevää, koeteltavissa olevaa näyttöä joka läpäisee testit.

Esitiede

Kehittymässä oleva tutkimusalue, joka ei vielä täytä kaikkia tieteen kriteerejä. Luonteenomaista on teoreettinen hajanaisuus. Esitiede ei ole vielä tutkimusalue (tietosisältö muuttuu tutkimuksen vaikutuksesta), mutta ei myöskään uskomusjärjestelmä (muuttuu tutkimukseen perustumattomien syiden vaikutuksesta). Osan parapsykologisesta tutkimuksesta on esitetty edustavan esitiedettä, mutta skeptikot eivät hyväksy oletusta. Filosofi Raimo Tuomela pohtii tätä kysymystä teoksessa "Paholaisen asianajaja".

ESP

Aistien ulkopuolinen havaitseminen. Parapsykologinen käsite. Aistien ulkopuolisen havaitsemisen mahdollisuudesta ei ole mitään pätevää tutkimukseen perustuvaa näyttöä. Charles Honortonin ns. ganzfeld-tutkimustulosten merkityksestä kiistellään parasta aikaa (1993) ja tutkimuksia yritetään toistaa eri puolilla maailmaa. Kts. Skeptikko-lehti 2/93.

Eutanasia

Hyvä tai helppo kuolema, joka aiheutetaan lääketieteellisin toimenpitein. Armomurha on eri asia, se pitää sisällään kaikki erilaiset "lopettamiset" eri tilanteissa (esim. ihminen on juuttunut palavaan autoon, toinen kolauttaa kivellä säästääkseen ihmispolon suuremmilta kärsimyksiltä). Kts. s.21.

Etiikka

(kreik. "ta eethica", oppi tavoista). Moraalifilosofia. Epikuros määritteli etiikan tehtäväksi seuraavaa: "Etiikka käsittelee asioita, joita on tavoiteltava ja asioita, joita on vältettävä, elämisen tapaa ja telosta" (telos= korkein hyvä, tarkoitus tai elämän päämäärä). Akateemisessa filosofiassa etiikka on jaettu moraalisosiologiaan (empiiristä tutkimusta kansojen ja yhteisöjen tavoista, arvostuksista ja toimintaa koskevista ihanteista), normatiiviseen etiikkaan (pyrkii vastaamaan kysymyksiin: Mikä on hyvää? Mikä on oikein? Mitä pitäisi tehdä?) ja metaetiikkaan (tarkastelee moraaliteorioiden yleisiä ominaisuuksia ja niissä käytettyjä käsitteitä ja niiden välisiä yhteyksiä). Voidaan puhua myös yksilöetiikasta, jolla tarkoitetaan yksilön perusteltua käsitystä hyvästä elämästä (arvoista, oikeuksista, velvoitteista, hyveistä, yhteiselämän muodoista). Käsikirjassa esitetty vapaa-ajattelijan etiikka lienee yhteensopiva useimpien vapaa- ajattelijoiden yksilöetiikan kanssa.

Evidenssi

"Ilmeinen paikkansapitävyys". Julkinen ja yleisesti hyväksytty peruste, jonka nojalla väitteeseen on rationaalista uskoa.

Evoluutio

Sanan laajimmassa merkityksessä evoluutio tarkoittaa koko historiallista kehityskulkua maailmankaikkeuden synnystä nykyhetkeen. Nykyinen maailmamme on rakentunut asteittain alempien organisaatiotasojen luodessa perusedellytykset korkeampien tasojen synnylle. Kosminen evoluutio loi edellytykset kemialliselle evoluutiolle, joka puolestaan mahdollisti orgaanisen evoluution. Orgaanisessa eli biologisessa evoluutiossa on kyse perättäisissä sukupolvissa tapahtuvasta geneettisestä sopeutumisesta, jolloin elävän systeemin ylläpitoon ja lisääntymiseen vaikuttavat ominaisuudet testautuvat suhteessa ulkoisiin olosuhteisiin. Orgaaninen evoluutio mahdollisti kulttuurievoluution, jossa on kyse opin, tiedon, käyttäytymisen, tradition yms. siirtymisestä yksilöltä toiselle ja sukupolvelta toiselle.

F

Faktuaalinen totuus

Todellisuutta ja tosiasioita koskeva totuus, jonka vastakohtana on käsitteellinen totuus, joka on asiain tiloista riippumaton, vailla tosiasiasisältöä, se kertoo vain jotakin käytetystä käsitejärjestelmästä. "Ulkona paistaa aurinko" on faktuaalinen totuus jos ja vain jos aurinko todella paistaa. "1+1=2" on käsitteellinen totuus ja kertoo lukuja koskevasta sopimuksesta. Näin on sovittu.

Fundamentalismi

Kristinuskossa oppisuunta, jonka mukaan Raamattu on erehtymätön (tai erehtyy suhteellisen vähämerkityksellisissä asioissa). Islamilainen fundamentalismi suhtautuu samalla tavalla Koraaniin ja hindufundamentalismi omiin pyhiin kirjoihinsa jne. Fundamentalistit ovat yleensä jyrkkiä ihmisiä mutta siinä mielessä rehellisiä etteivät syyllisty "vertauskuvilla" selittelyyn.

G

Galaksi

Tähtijärjestelmä, johon kuuluu tavallisesti miljardeja tähtiä eli Aurinkomme kaltaisia kuumia kaasupalloja, jotka tuottavat sisuksissaan energiaa ydinfuusiolla. Meidän galaksissamme eli Linnunradassa on yli 200 miljardia tähteä. Todennäköistä lienee, että monilla muillakin tähdillä, kuin Auringolla, on planeettoja mutta sitä on vaikea havaita, koska planeetat eivät säteile kuten tähdet. Galaksit jaetaan ellipsigalakseihin, kierregalakseihin ja linssimäisiin galakseihin. Galaksit muodostavat usein galaksijoukkoja, jotka taas voivat muodostaa vielä mahtavampia superjoukkoja. Linnunrataa pidetään kierregalaksina, tyyppiä on kuitenkin vaikea määritellä, koska emme voi katsella sitä "ulkoapäin".

Geeni

Perintötekijä. Geenit ovat yleensä DNA:ta eli deoksiribonukleiinihappoa (joillakin viruksilla RNA:ta eli ribonukleiinihappoa). Geenit sijaitsevat kromosomeissa, joiden mukana ne siirtyvät sukusoluissa vanhemmilta jälkeläisille. Kts. kansankielellä perinnöllisyydestä Petter Portin: Perinnöllisyys,ihminen ja luonto (1983).

H

Hallusinaatio

Aistiharha. Havaintona pidetty elämys, joka ei perustu ulkoiseen todellisuuteen.

Hermeneutiikka

Raamatun tekstien tulkintaoppi (Schleiermacher). Diltheyn filosofiassa "eläytyvä ymmärtäminen", menetelmä joka hänen mukaansa erottaa menetelmällisesti ns. hengentieteet luonnontieteistä. Vain luontoa voidaan selittää, ihmiseen liittyviä ilmiöitä voidaan vain ymmärtää. Diltheyn mukaan hengentieteiden (historia, kulttuuri) metodina on eläytyminen tutkimuksen kohteen ajatusmaailmaan ja tukeutuminen omaan sisäiseen kokemukseen. Hermeneutiikan suurin ongelma on erottaa toisistaan tieteellinen ja ei-tieteellinen ymmärtäminen. "Eläytyvä ymmärtäminen" tuo subjektiivisuuden tieteeseen ja se ei kuulu tieteen ihanteisiin. Hermeneuttisten tutkimustulosten todentamismahdollisuus on usein yhtä kuin nolla. "Välitöntä kokemusta" ei voida toistaa, todentaa. Tällaisessa "tieteessä" väijyy mielivallan vaara.

Hindulaisuus

Hindulaisuuden historiallinen perusta on arjalainen uskonto. Kun arjalaiset tunkeutuivat Intian niemimaalle (1800-1600 e.a.a), he toivat tullessaan Veda- hymnien perinteen. Neljän Veda-kirjan perinne edusti monijumalaista uhriuskontoa. Tärkeä asema siinä oli brahmaanoilla, pappisluokalla. Hindulaisuuden keskeinen käsite on moksha, henkinen vapahdus, yhdistyminen maailmansieluun. Moksha vapauttaa ihmisen jälleensyntymisen ketjusta. Hindulaisuuden mukaan ihminen syntyy maan päälle yhä uudestaan kunnes oivaltaa yksilöllisen sielunsa. Hindulaisuus tuntee Karman eli syyn ja seurauksen lain. Hyvät teot tuottavat hyvää karmaa ja paremman inkarnaation eli uuden ruumiillistuman, väärät teot tuottavat vastaavasti huonon karman.

Hindulaisuuden jumalmaailmaan kuuluu tuhansia erilaisia jumaluuksia. Hindulainen ajattelu synnytti joogan eli käytännön harjoittelu- ja mietiskelymenetelmät, joilla yksilö voi edesauttaa omaa jälleensyntymien ketjusta vapautumista saavuttamalla ruumiillinen ja henkinen tasapaino. Hindulaisuuteen kuuluu vahvasti ihmisten eriarvoisuutta korostava kastilaitos.

Holismi

Kokonaisuuksia korostava näkemys ("ihminen kokonaisuutena", "luonto kokonaisuutena" jne.). Tunnettu esimerkki holismista on James Lovelockin 1979 esittämä biologinen teoria, Gaia-hypoteesi. Sen mukaan koko maapallo on itsesäätelevä kokonaisuus, jossa kaikki riippuu kaikesta. Hypoteesin mukaan mm. tulivuorenpurkaukset, ilmakehät ja meren ilmiöt ovat kaikki osa maapallon elämää palvelevaa itsesäätelyjärjestelmää. Maapallo on siis eräänlainen superorganismi. Holismin heikkous on siinä, että emme ymmärrä kokonaisuuksia ellemme ymmärrä niiden osia. Gaia-hypoteesi on lisäksi yhteensovittamaton darwinistisen evoluutiomekanismin kanssa, jonka mukaan evoluutio tapahtuu populaatiotasolla eikä yhtenäisenä kokonaisuutena koko maapallolla. Samoin geofysikaalinen aineisto osoittaa, että ilmakehän koostumuksessa on tapahtunut suuria vaihteluja, jotka näyttävät olevan yhteydessä suuriin sukupuuttoaaltoihin. Sekään ei sovi Gaia-hypoteesiin.

On ymmärrettävät osat, jotta ymmärtäisi kokonaisuuksia ja on hahmotettava kokonaisuuksia ymmärtääkseen osien toiminnan. Holismi liittyy nykyisin näennäistieteisiin ja selkeisiin huuhaa-oppeihin, joissa sitä käytetään muotikäsitteenä "kokonaisvaltainen".

Homeopatia

Saksalaislääkärin Samuel Hahnemannin 1700-1800 lukujen vaihteessa kehittämä parannusoppi. Opin mukaan aine, joka suurina annoksina aiheuttaa ihmiselle tiettyjä oireita, parantaa äärimmäisen pieninä annoksina nautittuna sairauden, jossa nuo samat oireet esiintyvät. Homeopatiaan kuuluu lääkeaineiden "potensoiminen" laimentamalla niitä. Mitä enemmän laimennetaan, sitä tehokkaampaa lääkeaine on. Laimennokset voivat olla sellaisia, ettei niissä ole yhtään molekyyliä alkuperäistä vaikuttavaa ainetta. Homeopatia väittääkin, ettei tällä ole väliä, koska lääkeaineen "elinvoima" tai "informaatio" siirtyy laimennusnesteeseen (vesi, alkoholi). Homeopatia on selkeä vale- eli näennäistiede.

Hominidi

Ihmisen heimoon Hominidae kuuluva laji. Nykyisin on elossa vain yksi hominidilaji, nykyihminen (Homo sapiens, tai tarkemmin sen alalaji Homo sapiens sapiens). Hominideja olivat sukupuuttoon kuolleet etelänapinat (suku Australopithecus), sekä ihmisen sukuun Homo kuuluneet lajit Homo habilis ja Homo erectus.

Humanismi

Sanalla voidaan tarkoittaa antiikin sivistyksen harrastamista, humanististen tieteiden harjoittamista ja ihmisen ja sivistyksen kunnioittamista ("Humanismin täydellisyysihanne on sivistynyt ihminen, joka tunnustaa totuuden itseisarvon kaikkia auktoriteetteja korkeammaksi" - G.H. von Wright).

Aatteellinen humanismi: Kansainvälisen Humanistisen ja Eettisen Liiton piirissä humanismi on määritelty naturalistiseksi, ei- teistiseksi ja eettiseksi elämänasenteeksi, joka korostaa yksilön omavastuisuutta maailmankatsomuksen muodostamisessa ja yksilömoraalin luomisessa. Ihmisillä on velvollisuus antaa tarkoitus ja hahmotus heidän omalle elämälleen. Humanismi on vaihtoehto uskonnoille ja uskontoiselle maailman- ja elämänkokemiselle. Humanismi on vaihtoehto kaikille katsomuksille, jotka hakevat ihmisen ja muun luonnon ulkopuolelta tai "olemuksesta" moraalista auktoriteettia, olemisen tarkoitusta, päämäärää tai suunnitelmaa (Jussi Pikkusaari).

Humanoidi

"Ihmisen kaltainen", ufoharrastajien "maapallon ulkopuolelta saapuneista olennoista" käyttämä nimitys. Ufologia = ufotutkimus, jossa arvioidaan ihmisten havaintoja ufoista tai humanoideista. Pääasiassa selkeää näennäistiedettä. Selvääkin selvempää on, ettei humanoidien olemassaolosta ja käynnistä maapallolla ole mitään todisteita.

Hypoteesi

Ongelmanratkaisuyritys. Olettamus, jonka paikkansapitävyyttä testataan havaintojen avulla.

I

Idealismi

Oppisuunta, jonka mukaan todellisuus on perimmäiseltä luonteeltaan henkinen.

Ideologia

Aatemaailma. Jonkin tietyn aatteen mukainen maailmankatsomus. Ideologia voi olla poliittinen, uskonnollinen, katsomuksellinen tai taiteellinen. Voidaan puhua yksilön, ryhmän, organisaation tai yhteiskunnallisenliikkeen ideologiasta.

Ihme

Filosofi Stephen Braude on määritellyt ihmeen ilmiöksi, joka on paranormaali, mutta joka ei ole periaatteessakaan selitettävissä (kts. paranormaali). Perusteellinen esitys "ihme" käsitteestä löytyy teoksesta "Paholaisen asianajaja" (URSA 1989) Matti Häyryn artikkelista "Ihmeet ja niiden kokeminen".

Illuusio

Kuvitelma, haave, toive, jolla ei ole mahdollisuutta toteutua.

Indoktrinaatio

Viestinnän piilovaikutus. Yksipuolista mielipiteenohjausta tietyn vakaumuksen mukaisesti. Esitettävät asiat valikoidaan tavoitteen mukaisesti, toisenlaiset näkemykset jätetään esittämättä tai ne (niiden perustelut) esitellään vääristellen. Tyypillistä valtakulttuurille, oli se millainen tahansa (meillä luterilainen, entisessä Neuvostoliitossa kommunismi jne.).

Informaatio

Maailmassa oleva informaatio on joko fysikaalista, so. luonnollista tai aiheutettua materian järjestystä, tai kielellistä, so. ihmisen luoman kielen ilmaisuvoimaan ja käyttöön perustuvaa.

Fysikaalisella informaatiolla tarkoitetaan aineellisten systeemien järjestyneisyyttä, vastakohtana entropia= haje eli epäjärjestys. Fysikaalisen informaation määrä on mitta aineellisten järjestelmien kompleksisuudelle. Esim. evoluution kautta kehittyneet organismit sisältävät sitä enemmän informaatiota mitä monimutkaisempia ne ovat rakenteeltaan.

Syntaktinen informaatio liittyy kommunikaatioon "kanavassa", jonka kautta voidaan lähettää ja vastaanottaa viestejä jonkin merkkijärjestelmän avulla. Kyse voi olla mistä tahansa merkeistä (numerosarjat, piipitykset, sähkösykäykset), oleellista on vain se kuinka usein merkit esiintyvät kanavassa.

Semanttinen informaatio liittyy kielessä muotoiltuihin väitelauseisiin, jotka ilmaisevat maailmaa koskevia asiantiloja. Tällaisilla lauseilla on kielellisiin sopimuksiin perustuva merkitys.

Pragmaattinen informaatio liittyy jonkin viestin merkittävyyteen tai yllätyksellisyyteen jollekin henkilölle jossakin tilassa.

Informaatio ja tieto eivät ole samoja asioita, informaatio on yleiskäsite ja tieto on sen yksi alalaji. Ilkka Niiniluoto on todennut, että tieto on väitelauseiden sisältämää informaatiota, joka täyttää totuusehdon ja perusteluehdon (eli klassinen tiedon määritelmä: "tieto on hyvin perusteltu ja tosi uskomus"). Monet näennäistieteet ja uskonnolliset todistelut käyttävät väärin informaation käsitettä. Kannattaa olla tarkkana!

Inkarnaatio

Jumalan lihaksi tuleminen.

Introspektio

Omien psyykkisten tilojen tietoinen tarkkaileminen.

Intuitio

Ihmisen "sisäinen oivallus".

Irrationaalinen

Järjen vastainen. Irrationaalinen ajattelu = ajattelu, joka ei vastaa yleistä totuutta ja myötävaikuttaa epätarkoituksenmukaisen kokemisen ja toiminnan rakentumiseen.

Islam

Islam on yksijumalainen ilmestysuskonto, jonka perusti Muhammed (570-632). Hänen "kokemat ilmestykset" koottiin muslimien pyhään kirjaan, Koraaniin. Islamin mukaan Muhammed on Allahin eli yhden ja ainoan jumalan lähettiläs. Islam on saanut vaikutteita juutalaisuudesta ja kristinuskosta. Uskovaisille luvataan taivas, muut joutuvat helvettiin. Islamiin kuuluu myös usko enkeleihin ja paholaisiin, myös pääpaholaiseen. Islamin viisi peruspilaria ovat 1) uskontunnustus, 2) rukous viisi kertaa päivässä, 3) almut eli köyhäinvero, 4) paastoaminen Ramadan-kuukauden aikana ja 5) pyhiinvaellus Mekkaan.

Opillisista ja poliittisista syistä Islam jakaantui 650-luvulla kahtia sunnalaisiksi ja shiialaisiksi. Sunnalaiset pitävät kiinni perimätiedosta eli sunnasta eivätkä hyväksy myöhempiä ilmoituksia. Shiialaiset uskovat että myös Koraanin ja Muhammedin jälkeinen ilmoitus voi olla totta. Siksi imaamin eli seurakunnan johtajan asema on keskeinen. Shiialaisuus onkin jakaantunut useaan lahkoon. Islam on kristinuskon rinnalla maailman verisimpiä ja suvaitsemattomampia uskontoja.

J

Jooga

Yoga, intialainen filosofinen itsensäkehittämisjärjestelmä, joka ilmenee useana eri muotona. Länsimaissa jooga tunnetaan lähinnä mietiskelyasennoistaan ja hengitystekniikasta.

Jumalat

Kuviteltuja maailman ulkopuolella ("yläpuolella") olevia henkiolentoja, joita palvotaan. Kristinuskon ja juutalaisuuden jumala on määritelty käsikirjan sivulla 26 (persoonallinen jumala). Kts. myös Erkki Hartikainen: Tieteellinen maailmankatsomus, 1980 s.10 ja Väinö Voipio: Jumalan puolustus, 1961 s.19.

Jälleensyntyminen

Sielunvaellusoppi. Esiintyy jo monilla ns. luonnonkansoilla siinä muodossa, että sielu (henki) eroaa ruumiista kuoleman jälkeen ja voi uudelleen ruumiillistua eläimiin, kasveihin, elottomiin esineisiin tai syntyä uudelleen ihmisenä.

Varsinainen jälleensyntymisoppi, johon liittyy käsitys moraalisesta hyvityksestä, liittyy Intian uskontoihin. Se, syntyykö ihminen onnellisempaan vai onnettomampaan olotilaan riippuu siitä mitä hän on tehnyt tai millainen hän on ollut edellisessä elämässään. Ihmisen kohtaloa ohjaa raudanluja Karman-laki. Jokainen ihminen on saanut osakseen sellaisen kohtalon kuin hän edellisessä elämässään on teoillaan ansainnut. Länsimainen teosofia ja antroposofia ovat omaksuneet tämän opin.

K

Kaksoissokkomenetelmä

Koejärjestely, jossa koehenkilö ja kokeen suorittaja eivät etukäteen tiedä "oikeaa vastausta". Menetelmän tarkoitus on estää tutkimuksen tekijän ennakkoasenteista aiheutuvat vääristymät koetuloksissa.

Menetelmä on tärkeä mm. lääketieteessä, sen avulla on mahdollista arvioida mm. plasebovaikutusta. Menetelmä on erilaisten näennäistieteiden ja - tekniikoiden kauhu, ne kun eivät selviydy siitä.

Karma

Kts. hindulaisuus, buddhalaisuus, antroposofia ja jälleensyntyminen.

Kaste

Muinaisissa uskonnoissa uuden jäsenen vihkiminen tai puhdistautumismeno (vesi, veri, tuli). Kristinuskon kasteen sakramentti on peräisin Dionysos- palvonnasta jalostuneesta Orfilaisuudesta, jossa vesikaste puhdisti ihmisen perisynnistä. Kaste on sarja loitsuja, jossa ensin kumottiin vanha liitto paholaisen kanssa (eksorkismi) ja tehtiin uusi liitto Kristuksen kanssa. Sama pätee niin aikuiskasteeseen kuin myöhemmin kehittyneeseen lapsikasteeseen. Kirkkoisä Augustinus katsoi, että ilman kasteen armolahjaa kuollut lapsi on auttamattomasti joutuva perisynnin vuoksi helvetin tuskaan. Tämä käsitys on jollakin tavalla säilynyt hätäkasteeksi kutsutussa instituutiossa. Nykyisin luterilainen kirkko näkee kasteen lapsen ottamisena seurakuntayhteyteen. Kristillisissä lahkoissa aikuiskaste kertoo sen, että ihminen on tullut uskoon ja haluaa tehdä liiton Kristuksen kanssa.

Kehäpäätelmä

Todistus, jossa yritetään käyttää salaa väitettä, joka piti todistaa (esim. 1.jumaluutta tarvitaan luonnon ihmeellisyyden ymmärtämiseksi, muuten se muka ei ole käsitettävissä, 2.sama luonnon ihmeellisyys todistaa jumaluudesta (kts. Raamattuesimerkki sivulta 24)).

Kognitio

(adj. kognitiivinen). Kaikki ymmärtämiseen ja tietämiseen liittyvä psyykkinen toiminta.

Komplementaarinen

Täydentävä.

Kontingentti

Väittämä on kontingentti, jos sen totuus ei ole välttämätön eikä mahdoton. Ilmiö on kontingentti, jos sen esiintyminen/synty/olemassaolo ei ole välttämätöntä mutta ei myöskään mahdotonta. Esim. elämän synty ja ihmisen kehitys. Kts. käsikirjan s. 34, kysymys 15.

Korrespondenssiteoria

Totuusteoria, jonka mukaan totuus on vastaavuussuhde uskomuksen ja tosiasian välillä: uskomus tai ajatus on tosi täsmälleen silloin, kun se "vastaa todellisuutta" eli ilmaisee toden asiantilan eli tosiasian. Väite "ulkona sataa vettä" on tosi, jos ja vain jos se ilmaisee tosiasian (ulkona todella sataa vettä). Kilpaileva totuusteoria, pragmatismi, näkee totuuden hyödyllisyytenä, toimivuutena tai menestyksellisyytenä. Konsensusteorian mukaan totuus on tutkimuksen raja-arvo, so. tiedeyhteisön lopullisen yksimielisen mielipiteen sisältö.

Kosmologia

Maailmankaikkeuden rakennetta, syntyä ja kehitystä tutkiva tiede.

Kvanttifysiikka

Kvanttifysiikka eli kvanttimekaniikka on Planckin kvanttiteoriasta ja Heisenbergin epätarkkuusperiaatteesta rakennettu teoria (S.Hawking). Atomi-ilmiöiden mekaniikan perusteoria, jonka olennainen piirre on teorian todennäköisyysluonne. Fysikaalisten suureiden tarkkojen arvojen sijasta voidaan puhua vain näiden suureiden arvojen todennäköisyysjakautumista. Kvanttifysiikan avulla tuli vihdoin mahdolliseksi ymmärtää atomien rakenne. Maailmankatsomuksellinen merkitys: kts. s. 33, kysymys 14.

L

Logiikka

Oppi johdonmukaisesta ajattelusta. Looginen ajattelu = johdonmukainen ajattelu.

Logos

Erittäin monimerkityksellinen uskonnollinen käsite. Kreikan "logos" tarkoittaa sanaa. Käsitys sanan maagisesta luonteesta esiintyy Kreikasta Kiinaan saakka. Kreikan filosofiassa tapaamme käsitteen Herakleitoksella, stoalaisilla ja uusplatonikoilta. Herakleitos lausuu: "Kaikki olevainen on Sanasta kaikki on syntynyt Sanan kautta". Uusplatonikkojen jumala on kolmiyhteys: Yksi-Järki-Henki, Järkeen sisältyy Logos eli alun-Sana. Vaikutus Johanneksen evankeliumiin on selvä.

M

Maaginen

Oletettujen yliluonnollisten olentojen/voimien/vaikutusten hallintaan liittyvä.

Magia

Tapahtumien kulkuun vaikuttaminen taikakeinoja käyttäen. Taikakeinoja, joilla luonto tai yliluonnollinen saadaan (kuvitellaan saatavan) toteuttamaan taikojan tahtoa. Kosketusmagiassa taikakeinot kohdistetaan suoraan noiduttavaan tai parannettavaan henkilöön tai johonkin mikä on ollut tekemisissä hänen kanssaan (esine, hius, kynnenpala yms.). Homeopaattisessa magiassa taikakeinot kohdistetaan varsinaista kohdetta muistuttavaan esineeseen kuten voodoonukkeen. Ilmiö yritetään saada aikaan jäljittelemällä sitä, uskotaan, että "sama aiheuttaa samaa". Magia jaetaan usein valkoiseen ("hyvään") ja mustaan ("pahaan") magiaan. Ensimmäinen on hyväksyttyä ja laillista (parantajat, poppamiehet), jälkimmäinen salaista ja paheksuttua (pahantekijät, vahingoittajat).

Maasäteily

Oletettu energiakenttä, johon taikavarvun väitetään reagoivan. Tieteellisissä tutkimuksissa ajatus maasäteilystä ja sen havainnointi taikavarvulla tai muilla vastaavilla välineillä on osoittautunut täysin huuhaaksi, näennäistieteelliseksi opiksi.

Manipuloida

Henkilö saa erilaisin keinoin (temput, johdattelu jne.) muut ihmiset toimimaan tahtonsa mukaisesti, usein ilman että he itse sitä huomaavat tai pystyvät estämään. Välttämättä manipuloiva henkilökään ei menettele tietoisesti eli että hän tarkoituksellisesti ohjaisi ja käsittelisi mielipiteitä. Kts. indoktrinaatio.

Materialismi

Ontologisena oppina materialismi väittää, että vain materia eli aine (sopivan väljästi ymmärrettynä) on olemassa. Materialismin kehittyneemmät muodot hyväksyvät sen, että myös mentaalisia tiloja ja ihmisen sosiaalisen toiminnan kautta syntyneitä kulttuuriesineitä ja abstraktioita yms. on olemassa, ts. ne ovat syntyneet ihmisen biologisen ja kulttuurievoluution kautta. Keskeistä on se käsitys, että psyykkiset ilmiöt eivät voi esiintyä ilman materiaalisia kannattajia (ilman aivojen toimintaa) eivätkä ihmisen luomat kulttuuriesineet voi säilyä ilman, että ne ovat tallennettuja joko fyysiseen tai ihmisen psyykkiseen maailmaan.

Vanhaan kysymykseen: kumpi on ensisijaista aine vai henki, materialismi vastaa luonnollisesti: aine. (Kts.emergenssimaterialismi).

Meedio

Henkilö, joka väittää saavansa yhteyden "henkimaailman olentoihin". Testeissä meediot epäonnistuvat surkeasti, eikä ihme.

Memoraatti

Elämyskertomus. Kuvaus kertojan itsensä tai hänen lähipiiriin kuuluvan kokemasta yliluonnollisesta elämyksestä. Henkilö on jossakin tilanteessa kokenut jotakin, jonka hän tulkitsee yliluonnollisen kohtaamisena.

Metafora

Vertauskuvallinen ilmaus.

Metafysiikka

Suppeassa merkityksessä metafysiikaksi kutsutaan kaikkia maailman tai "olevaisen" alkuperää tai luonnetta koskevia yleisiä oppeja (materialismi, spiritualismi, dualismi). Tällaiset opit on kuitenkin mahdollista omaksua pelkkinä metodologisina periaatteina, esim. metodologinen materialismi ei varsinaisesti väitä, että olevainen on muodostunut materiasta, vaan ainoastaan, että tieteessä on järkevää toimia materialistisen oletuksen pohjalta.

Laajassa merkityksessä metafyysisiä ovat väitteet ja oletukset, jotka eivät ole tieteellisesti koeteltavissa eli niistä ei voida johtaa testi-implikaatioita eli testattavia seurauksia, jotka voitaisiin osoittaa oikeiksi tai vääriksi. Hyviä esimerkkejä ovat monet uskonnolliset ja näennäistieteelliset väitteet, jotka kykenevät aina pelastamaan itsensä kaikelta vastakkaiselta todistusaineistolta.

Metodi

Menetelmä. Metodologia = menetelmäoppi.

Monolatria

Yhden ainoan jumalan palveleminen ilman että kiistetään muiden olemassaoloa.

Monoteismi

Usko yhteen ainoaan persoonalliseen jumalaan.

Moraali

Latinan mores = tavat, luonne. Moraalilla tarkoitetaan sekä yhteiskunnallista ilmiötä että yksilön moraalisten käsitysten muodostamaa kokonaisuutta. Moraali on arvojen, normien, tapojen, velvoitteiden yms. järjestelmä. Yksilöllä on aina jonkinlainen käsitys hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, tavoiteltavasta ja vältettävästä. Ihminen ei voi olla käyttämättä näitä mittoja. Silloin kun yksilön käsitys hyvästä elämästä on harkittu ja perusteltu, voidaan puhua yksilöetiikasta. Muuten moraali on suuremmaksi osaksi vain asia, jota yksilö ei edes pohdi, hän vain reagoi tai kokee niin kuin on ympäristönsä vaikutuksesta oppinut tekemään.

Motiivi

Vaikutin, peruste, toiminnan syy tai sille esitetty peruste.

Muhamettilaisuus

Kts. Islam.

Mystifikaatio

Jonkin ilmiön tai olion mystisenä pitäminen. Asia mystifioidaan, kun se korotetaan viileän, älyllisen ja todellisuuspohjaisen arvioinnin yläpuolelle.

Mystisismi

1.Salatiede 2.Välittömään kokemiseen perustuva uskonnollisuus.

Myytti

Jumalaistaru. Myyttinen = vanhoihin taruihin ja uskomuksiin liittyvä. Myytin tekee myytiksi sen tarkoitusperä. Tunnettu antropologi Malinowski toteaa: "Myytti... ei ole luonteeltaan keksittyä, vaan se on elävä todellisuus, jonka uskotaan kerran, kauan sitten tapahtuneen ja joka on jatkuvasti siitä lähtien vaikuttanut maailmaan ja ihmisten kohtaloihin. Myytti on villi- ihmiselle samaa mitä tosiuskovaiselle kristitylle merkitsee Raamatun luomiskertomus, syntiinlankeemus ja lunastus Kristuksen ristikuoleman välityksellä. Aivan samoin kuin meidän pyhät kertomuksemme elävät rituaaleissamme ja moraalissamme, hallitsevat uskoamme ja kontrolloivat käyttäytymistämme, aivan sama tehtävä on myytillä villi-ihmisen elämässä".

N

Naturalismi

Filosofinen käsitys, jonka mukaan luonnon ulko- tai yläpuolella ei ole mitään. Supranaturalismin vastakohta. Naturalismi kieltää ns. yliluonnon perusteettomana ja lähtee liikkeelle tieteen kullakin hetkellä antamasta maailmankuvasta. Naturalismi eroaa materialismista lähinnä siinä ettei se ota kantaa olevaisen perusolemukseen, siinä mielessä se edustaa enemmänkin metodologista materialismia.

Nonsense

Engl. Hölynpöly, höpötys, mielettömyys, tolkuttomuus, järjettömyys. Ellei metafyysikko voi sanoa mitkä kokemukset osoittaisivat hänen väitteensä todeksi, hän puhuu nonsensea (Sir Alfred Ayer). Kts. metafysiikka, laaja merkitys.

Normatiivinen

Arvottava, arvoilla varustaminen.

Nullifidianismi

Skeptisyyden muoto, jossa kysymystä ilmiöiden olemassaolosta pidetään yhdentekevänä ("en tiedä, eikä minulla ole mitään mielipidettä koko asiasta; se on minulle yks hailee"). Tyypillinen kansanasenne, johon törmää jatkuvasti, mikään kahvikuppia syvempi ei kiinnosta.

O

Objektiivinen

Yleispätevä. Subjektista (ihmismielestä ja -tajunnasta) riippumaton.

Occamin partaveitsi

Periaate, jonka mukaan ei pidä olettaa enempää olioita kuin on välttämätöntä. Jumaluudet voidaan leikata tieteellisten teorioiden liepeiltä pois tämän periaatteen avulla. Samoin tarpeettomat "voimat" ja "vaikutukset".

Okkultismi

Yleisnimitys opeille, jotka koskevat okkultteja eli salattuja asioita, siis sellaisia, joita aistit tai tavanomainen tieto eivät muka voi tavoittaa. Okkultismin mukaan luonnossa on salattuja voimia, joiden toimintaa okkultismi "tutkii".

Olio

Filosofiassa väljästi ymmärrettynä objektit, tapahtumat ja prosessit ovat olioita.

Omatunto

Se välitön siveellinen arvostelu, jonka yksilö kohdistaa itseensä, omaan toimintaansa (myös toimimattomuutteen) ja tahdonsuuntaansa. Laajemmassa merkityksessä myös muiden toimintaan kohdistuva siveellinen arvostelu. Sosiaalis- siveellinen tajunta, joka väistämättä kehittyy jo lapsena sosiaalisessa yhteisössä. Kehittyneemmillään omatunto ei ole "ympäristön ääni" ihmisessä, vaan itseen/toisiin kohdistuva siveellinen arvostelu perustuu omaan ajatteluun ja harkintaan ja on perusteltua.

Ontologia

Oppi olevasta, siitä mitä on.

P

Pakana

Tarkoitti alunperin maalaista, koska Rooman maailmanvalta ei oikein saanut maalaisia kristityiksi kristillisen keisarikunnan aikana. Nykyisin pakana on kristittyjen haukkumanimi ei-kristityille ja erityisesti uskonnottomille. Vapaa- ajattelijat käyttävät nimeä ylpeydellä.

Panteismi

Kun monoteismi käsittää jumaluuden maailman ulkopuolella olevaksi persoonalliseksi olennoksi, on sitä vastoin panteismille (kreikk. "pan" = kaikki, "theos" = jumala) ominaista, että se käsittää jumaluuden persoonattomaksi alkuvoimaksi, maailmansieluksi tai maailmanjärjeksi, joka on alituisesti läsnä maailmassa ja vaikuttaa kaikissa sen ilmiöissä. Panteismiin ei kuulu henkilökohtainen jumalsuhde, eikä se kykene tyydyttämään samalla tavalla kuin teismi ihmisten turvallisuuden, varmuuden ja lohdutuksen tarpeita. Varsinainen panteismi on uskonnollisen ja filosofisen pohdiskelun tulos. Rafael Karsten toteaa, että panteismi itsessään ei ole mikään uskonto, vaan "kosmillinen olettamus, joka tahtoo ilmaista sen kokonaisvaikutuksen, jonka todellisuus tekee ajattelevaan ihmiseen". Teologisissa spekulaatioissaan monet teistit ovat päätyneet varsin panteistiseen jumalkäsitykseen (esim. P. Tillich: "Jumala on olemassaolon rakenne"). Jumalkäsitteen käyttö tällä tavalla on perusteetonta, virheellistä, tarpeetonta ja harhaanjohtavaa. Sen voidaan leikata todellisuuskäsityksestä siististi pois Occamin partaveitsellä.

Paradigma

Tieteessä auktoriteettiaseman saanut yleinen käsitys tai teoria. Esim. evoluutioteoria kehitysbiologiassa.

Parafysikaalinen

Fysiikan lakien vastainen.

Paranormaali

Määritelty s.23.

Parapsykologinen

Määritelty s.23.

Nykytiedon perusteella ei ole vahvaa näyttöä siitä, että olisi olemassa paranormaaleja tai parapsykologisia ilmiöitä.

Paternalismi

Määritelty s.21.

Polyteismi

Monijumalaisuus. Ero monoteismiin on häilyvä, koska joissakin uskonnoissa esim. kristinuskon ja islamin "pahuuden päämies" ja enkelihierarkia katsottaisiin jumaliksi. Kristinuskon "kolmiyhteinen jumaluus" ja katolinen Marian ja pyhimysten palvonta tekee erosta vielä häilyvämmän.

Positivismi

Laaja filosofinen ja tieteenteorian virtaus, joka vastustaa kaikkea ei-kokemuksellista pohdiskelua ja kaikkia sellaisia tiedonhankintamenetelmiä, jotka eivät ole palautettavissa tieteelliseen menetelmään. Niinpä auktoriteettiusko, traditio, mystinen intuitio tai uskonnollinen ilmoitus eivät ole positivistille hyväksyttäviä tiedonhankinnan menetelmiä. Positivismille on tunnusomaista naturalismi, tämänpuoleisuus, maailmankaikkeus on olemassaololtaan ja toiminnaltaan itseriittoinen, eikä ihmisellä ole siinä erikoisasemaa.

Alkuperäisen positivismin heikkouksia oli käsitys, että inhimillinen tieto rajoittuu aistikokemukseen ja tähän perustuviin yleistyksiin. (vrt. realismi). 2.maailmansodan jälkeen positivismi on kehittynyt maltillisempaan suuntaan. Nykyisin täsmällisyyden ja intersubjektiivisen testattavuuden vaatimukset eivät enää ole positivistisia paheita, vaan jokaisen kunnon tutkijan hyveitä. Tämä lienee eräs positivismin tärkeimmistä anneista.

Pragmatistinen totuuskäsitys

Teoriat ovat välineitä kokemuksen järjestämiseksi ja niiden totuus liittyy niiden toimivuuteen ja hyödyllisyyteen. Ideoiden merkitys on niiden "käteisarvossa" elämämme kannalta. Siksi totuus on yksi hyvän laji, sillä totta on se mikä osoittautuu hyväksi toiminnassa. William James meni tässä niin pitkälle, että katsoi erityisesti uskonnollisten käsitysten olevan oikeutettuja ja pragmaattisessa mielessä "tosia", koska ne ovat "arvokkaita elämämme kannalta".

Prekognitio

Ennaltatietäminen. Ei näyttöä.

Pseudotiede

Näennäistiede. Valetiede. Heikoimmillaan uskomusjärjestelmä (astrologia, biorytmioppi, grafologia jne.). Parhaimmillaan tutkimusalue, joka ei täytä kaikkia tieteen kriteerejä (kts. Raimo Tuomelan artikkeli kirjassa "Paholaisen asianajaja" URSA 1989).

Psi

Yleisnimitys parapsykologian tutkimille ja "tutkimille" väitetyille paranormaaleille ilmiöille.

Psykiatria

Lääketieteen osa-alue, joka tutkii ja hoitaa mielisairauksia ja psyykkisiä ongelmia (psykoosit, rajatilat, neuroosit). Pyrkii saamaan sairastuneet ja psyykkisistä ongelmista kärsivät toimintakykyisiksi yhteiskunnan jäseniksi.

Psykoanalyysi

Akateemisen psykologian ulkopuolelta alkunsa saanut psykologinen koulukunta (Kirsti Lagerspetz). Korostaa seksuaalivietin eli libidon merkitystä ja sitä, että ihminen pyrkii saavuttamaan mahdollisimman paljon mielihyvää. Korostaa varhaislapsuuden merkitystä nuorten ja aikuisten käyttäytymisen määräävinä tekijöinä. Monien tieteenfilosofien mielestä psykoanalyysi on näennäistiede (mm. Mario Bunge), koska sen ideat ovat pääasiassa villiä spekulaatiota, sen peruskäsitteet eivät ole koeteltavissa, sen tehokkuutta ei ole näytetty toteen ja osa sen ideoista on osoitettu vääriksi. Psykoanalyysi näyttää myös karttavan kokeellista tutkimusta ja puolustautuu vetoamalla "kliinisiin havaintoihin", siis siihen, että psykoanalyysia testataan päivittäin hoidon aikana. Todettakoon, että astrologit vetoavat ihan samaan: he saavat päivittäin näyttöä teoriansa toimivuudesta työssään!

Psykokinesia

Kyky liikutella esineitä ajatuksen voimalla. Ei näyttöä.

Psykologia

Ihmisen käyttäytymistä ja psyykkistä toimintaa tutkiva tiede (suppea määritelmä).

Psykoterapia

Psykologisia keinoja käyttävä hoitomuoto. On laskettu olevan olemassa yli 300 erilaista psykoterapian muotoa. Useiden yhteys psykologiaan näennäinen. Huuhaaoppien temmellyskenttä! Lisäksi nykyisin kaikenlaista päänsilitystä on alettu kutsua terapiaksi. Hollantilainen skeptikko Wim Betz kertoo antavansa vaimolleen oenoterapiaa ja gemmoterapiaa eli hyvää viiniä ja jalokiviä!

Psyyke

Mieli (kreikk. psykhe = sielu), ihmisen havaitsemis- ja ajattelujärjestelmä. Laajemmin ymmärrettynä: Aktiivisen vuorovaikutuksen muoto, jonka avulla organismi (eliö) jakaa ympäristönsä toimintansa ja tavoitteidensa saavuttamisen kannalta merkityksellisiin osiin. Psyykkinen toiminta on aivojen (keskushermoston) toteuttamaa toimintaa, eliön aktiivista vuorovaikutusta ympäristönsä kanssa. Psyykkisen toiminnan perustana oleva hermotoiminta on miljoonien vuosien kehityksen tulos. Kts. Timo Järvilehto: Missä sielu sijaitsee? (Pohjoinen, 1987).

Pyhä henki

Kristinuskon jumaluuden kolmas persoona, erityinen voima, jonka avulla jumaluus vaikuttaa ihmisiin eli herättää uskoa saman jumaluuden 2. persoonan uhrikuoleman merkitykseen. Ei erityisen menestyksellinen, tehoaa parhaiten siellä, jossa usko jo vaikuttaa kuullun sanan kautta.

R

Rationaalinen

Järkiperäinen, järkevä, käsitettävä, tarkoituksenmukainen. Ratio = järki = menetelmä saada tietoa ajattelun avulla.

Rationalismi

Vapaa-ajattelussa käsityskanta, joka hylkää uskon, intuition ja auktoriteetin menetelmän tiedon etsimisessä ja perustelemisessa ja nojaa pelkästään järkeen ja kokemukseen. Rationalist Press Associatin Ltd:n määritelmä on seuraava: "Rationalismi voidaan määritellä mielenlaaduksi, joka ehdottomasti tunnustaa järjen ylivallan ja pyrkii vakiinnuttamaan filosofisen ja eettisen järjestelmän, joka perustuu kokemukseen ja on riippumaton kaikista mielivaltaisista olettamuksista ja arvovallasta" (vrt. vapaa-ajattelun määritelmä tässä kirjassa s. 3 ja liiton kulttuuriohjelmassa).

Filosofiassa rationalismi on oppisuunta, jonka mukaan inhimillinen tieto perustuu ajatusvälttämättömyyksiin, ei ulkoiseen havaintoon. Suunnalla on matematiikassa vielä merkitystä mutta ei kokemustieteissä (kts. Spekulaatio).

Realismi

Ihmismielestä riippumattoman maailman oletukseen perustuva filosofinen oppi. Realistiset tietoteoriat lähtevät siitä, että tiedon kohteen olemassaolo ja ominaisuudet ovat riippumattomia tiedostavasta subjektista. Tiedon kohde on todellisuus eli "se, minkä ominaisuudet ovat riippumattomia siitä, mitä kukaan ajattelee niiden olevan" (C.Peirce). On siis olemassa tajunnasta riippumaton todellisuus, josta voidaan saada tietoa vaikkakin vähitellen ja erehdyksen kautta. Realistista tietoteoriaa ovat kannattaneet niinkin erilaiset ajattelijat kuin Peirce, Lenin, Popper, Hempel, Bunge, Tuomela ja Niiniluoto.

Realismi on epäilemättä se näkemys, joka vastaa useimpien tiedemiesten näkemystä tieteellisen toiminnan luonteesta ja kohteesta.

Tieto-opillisena näkemyksenä tieteellinen realismin tunnusmerkki on aistihavainnot ylittävien olioiden ja ominaisuuksien olettaminen (esim. alkeishiukkaset, atomit, yhteiskunnalliset intressit, tiedostamaton psyykkinen toiminta jne.). Vain pieni osa ulkoisesta todellisuudesta lankeaa ihmisen havaintokyvyn piiriin, tietoa havaittavien ilmiöiden "takana" olevasta maailmasta voidaan saada tieteellisten teorioiden muodostamisen ja testaamisen kautta. Ihmisen käytännöllinen menestys tukee tätä käsitystä: emme kykenisi rakentamaan esim. hiukkaskiihdyttimiä, jos alkeishiukkasia (mikrokosmosta) koskevat teoriat eivät olisi edes lähellä totuutta. Tieteellisen realismin mukaan tieteelliset teoriat ovat totuudenkaltaisia "kuvia" todellisuudesta. Tieteellisissä teorioissa esiintyvä kuva maailmasta lähestyy rajatta totuutta ja on tosi kehityksensä rajaarvona, kuvitteellisessa tilanteessa, jossa tiede on saanut tehtävänsä päätökseen.

Realiteetti

Tosiasia, todellisuudessa vallitseva asiantila.

Reduktio

Menettelytapa ilmiöiden selittämiseksi aikaisempia teorioita laajentamalla. Normaalia tieteen jokapäiväisessä käytännössä. Reduktio on ongelmallista, jos siirrytään organisaatiotasolta toiselle (organisaatiotasot kts. emergentti). Reduktio voidaan tehdä alas- ja ylöspäin. Alaspäin tapahtuvasta reduktiosta on kyse, jos esim. yritetään selittää yhteiskunnalliset ilmiöt biologian avulla (biologismi) tai psykologian avulla (psykologismi). Ihmisen väkivaltaisuutta ja aggressiota on selitetty eläinten käyttäytymisen perusteella, ihmisen psyykkistä toimintaa on yritetty selittää vain ja ainoastaan aivotoiminnaksi (siis aivojen kemian avulla) jne. Ylöspäin tapahtuvasta reduktiosta on esimerkkinä biologisten ilmiöiden sieluttaminen (vitalismi). Reduktionismi on siis sellainen menettelytapa, jossa ilmiötä yritetään selittää käsitteistöllä, joka liittyy toisen organisaatiotason ilmiöihin. Hyvin harvoin menestyksellistä.

Riitti

Yhteisöllinen, säännönmukainen ja perinteistä kaavaa noudattava uskonnollinen meno. Riitit jaetaan siirtymäriiteiksi (syntymä, aikuistuminen, yhteiselämä, kuolema) ja kalenteririiteiksi (viljankylvö- ja leikkuu, vuodenajat). Kaikkia juhlallisia kaavamaisia toimituksia nimitetään rituaaleiksi. Vapaa-ajattelijat juhlivat myös ihmiselämän eri vaiheita, mutta emme kutsu juhliamme riiteiksi, koska niissä ei ole mitään uskonnollista. Puhumme uskonnottomaan tapakulttuuriin liittyvistä siviilitavoista. Rituaaleiksikaan niitä ei voine sanoa, koska ne eivät yleensä ole kaavamaisia.

Rukous

Toimenpide, jonka avulla uskovainen ilmoittaa toivomuksensa tai pyyntönsä tai kiitoksensa jumalalleen. Vaikka suurten uskontojen jumaluudet ovat kaikkitietäviä rukousta uskotaan edelleen tarvittavan. Rafael Karsten kirjoitti: "Ajatus, että maailmankaikkeuden lakeja mielivaltaisesti voitaisiin muuttaa jonkun yksityisen henkilön tilapäisten toivomusten täyttämiseksi, on lapsellinen". Filosofi Kant kutsui rukousta "vähäiseksi mielettömyydeksi". Rukouksessa uskonto ja magia ovat kiinteästi liittyneet yhteen. Nimen maaginen voima tulee selvästi esiin. Jeesuksen nimellä on kristittyjen rukouksissa niin suuri mahti, että voidaan puhua loitsusta. Sen uskotaan vastustamattomasti vaikuttavan Jahveen ja saavan taivaan voimat liikkeelle. Katolisen kirkon mekaaniset "Pater noster" ja "Ave Maria" rukoukset edustavat samaa nimimagiaa. Tiibetin buddhalaisten rukousmyllyt ovat selvää magiaa.

Ruumiistapoistumiskokemus

Out of body experience. Ihmisen kokemus, että hän olisi irronnut kehostaan, katselisi itseään jostakin ulkopuolelta. Ilmiötä tutkinut Susan Blackmore toteaa, että ruumiista ei tietystikään "poistu" mitään, kyse on muuntuneesta tajunnantilasta joka syntyy omien aivojen muistista ja mielikuvista. Kun ihmisen normaali kuva todellisuudesta hajoaa esim. järkytystilassa, unessa, meditoidessa tai kuoleman lähellä, aivot pyrkivät tuottamaan tilalle ehjän todellisuuden mallin. Muisti kykenee tuottamaan ns. lintuperspektiivin (elämys leijailusta tai itsensä katsomisesta katonrajasta). Kyse on selkeästi korvien välisestä tapahtumasta, eikä mitään paranormaaleja selityksiä tai "sielu" oletuksia tarvita. Tarkempi esitys asiasta Vapaa Ajattelijassa 1/1991 s. 5-9.

S

Satanismi ja saatananpalvonta

Saatananpalvonta ja satanismi -kuvaukset on muokattu uudelleen 10.4.2001 vastaamaan satanistien omaa käsitystä. Käsitteet eivät edusta Vapaa-ajattelijain liitto ry:n virallista kantaa, eivätkä ne ole tarkoitettu kannanotoiksi suuntaan tai toiseen.

Eräs satanisti kuvasi asiaa näin:

Saatananpalvonta

Kristinuskon pahan päämiehen eli Saatanan palvonta. Tosin Saatana (Lucifer) käsitetään siinä valoisana hahmona. Postmodernia - ja varsin typerää - puberteettikapinoinnin muotoa. Satanismilla sinällään ei kuitenkaan ole saatananpalvonnan kanssa mitään tekemistä.

Satanismi

Satanismin "Saatana" ei ole mikään kristillisen mytologian "Pahan päämies" vaan symboli luonnon voimille. Itse asiassa termi "Saatana" ei ole peräisin kristillisestä Raamatusta, vaan sanskritin kielen sanoista 'sat' ja 'tan'. 'Sat' tarkoittaa käännettynä perimmäistä todellisuutta ja 'tan' tapoja joilla tuo todellisuus ilmenee.

Satanismi ei ole mitään hämärää mystiikkaa eikä siihen sisälly mitään rikollista. Satanismi on materialistinen (ts. todellisuus on pohjimmiltaan ainetta; mitään henkimaailmaa ei ole) ja ateistinen (ts. ei ole olemassa Jumalaa, jumalia eikä paholaista) filosofia, joka keskittyy elämään tässä ja nyt.

Satanismi edustaa rationaalista hedonismia ja radikaalia individualismia. Toisin kuin tavanomaisilla maailmanuskonnoilla, satanismin etiikka on relativistista; mitään absoluuttista "hyvää" ja "pahaa" ei nähdä olevan, vaan nämä ovat pitkälti kulttuuri, - yksilö- ja tilannesidonnaisia käsitteitä.

Skepsis

Suomalaisten skeptikkojen 1987 perustama yhdistys. Keskittynyt edistämään paranormaaleja ilmiöitä koskevien väitteiden objektiivista ja puolueetonta tieteellistä tutkimusta.

Skeptikko

Epäilijä. Filosofiassa henkilö, joka ei ota kantaa keskenään ristiriitaisten väitteiden välillä. Filosofi Michael Scrivenin mukaan skeptisismi on eräs agnostisismin muoto (kts. Vapaa Ajattelija 6/90 s.133). Arkikielessä skeptikolla tarkoitetaan henkilöä, joka suhtautuu asioihin kriittisesti.

Skientismi

Oppi, jonka mukaan kaikkiin ihmismieltä askarruttaviin mielekkäisiin kysymyksiin voidaan löytää vastaus tieteiden keinoin. Tieteen uskotaan kykenevän ratkaisemaan kaikki "maailmanarvoitukset" ja ihmisen ongelmat. Vapaa-ajattelijoiden näkemys on esitetty käsikirjan sivulla 5 ja liiton kulttuuriohjelmassa.

Skientologia

Kirjailija L.Ron Hubbardin perustama uskonnollinen kultti. Tullut tunnetuksi erikoisista persoonallisuustesteistään ja persoonallisuuden kehittämiskursseistaan, joihin jotkut ihmiset ovat haaskanneet satojatuhansia markkoja. Joiden mielestä kyse on rikollisjärjestöstä joka käyttää uskonnon kaapua saadakseen rahastuksensa hyväksyttäväksi (psykiatri Pekka Roponen).

Sosiobiologia

Tutkimusalue, joka pyrkii selittämään eläin- ja ihmisyhteisöjen käytöksen luonnonvalinnasta johtuvan evoluution seurauksena (kts. biologismi). Filosofi Raimo Tuomela pitää sitä esitieteenä, vielä ei ole tiedossa kehittyykö se tieteeksi vai osoittautuuko näennäistieteeksi.

Spekulaatio

Pohdiskelu, jota ei todenneta käytännössä. Metafyysiseksi spekulaatioksi kutsutaan esim. antiikin ja itämaiden filosofioille tyypillistä "menetelmää" muodostaa käsityksiä todellisuudesta puhtaasti pohdiskelun avulla, harjoittamatta minkäänlaista havainnointia ja tutkimusta. Metafyysinen spekulaatio liittyy filosofiseen rationalismiin. Maailmankaikkeuden salaisuuksia kuvitellaan voitavan paljastaa pikemminkin ajattelemalla kuin tekemällä empiirisiä kokeita ja havaintoja. Tänä päivänä tyypillistä valetieteille (esim. antroposofia) ja osalle filosofiaa.

Spiritismi

Uskomus, että vainajien henkiin voidaan saada yhteys meedion välityksellä tai jotenkin muuten. Tähän uskomukseen perustuvaa uskonnollista kulttia kutsutaan myös spiritismiksi.

Subjektiivinen

Yksilöstä ja hänen ennakkokäsityksistään riippuva, omakohtainen, yksilöllinen.

Substanssi

Perusaines. Materialismin mukaan aine (materia), idealismin mukaan aineesta riippumatta olemassa oleva henkinen perusaines (henki, sielu) tai sitten jumaluus. Dualismin mukaan sekä aine että henki ovat itsenäisiä, toisiinsa palautumattomia, jotka joko kehittyvät samansuuntaisesti toisistaan riippumatta (parallelismi) tai ovat jatkuvasti kausaalisessa vuorovaikutuksessa (interaktionismi).

Supranormaali

Yliluonnollinen.

Supranaturalismi

Tuonpuoleisuus, luonnon ulko- tai yläpuolella olevan todellisuuden olettaminen. Kts. s.23.

Sympatia

Eläytyminen toisen ihmisen tunteisiin, myötätunto. Vastakohtana antipatia = vastenmielisyys, välinpitämättömyys. Tähän liittyy vielä kolmas käsite "empatia", jolla tarkoitetaan myötäelämisen ja -ymmärtämisen kykyä ja taitoa. Empatia eroaa sympatiasta siinä, että kokija ei jää toisen tunteiden vangiksi, "ahdistu yhdessä ahdistuneen kanssa", vaan etäistää itsensä tilanteesta ja näin pystynee paremmin auttamaan toista. Hyödyllinen mutta varmasti vaikea kyky ja taito.

Synti

Jonkin uskonnon normiston vastainen teko, ajatus tai uskomus. Perisynti on synnin erityismuoto. Sen mukaan ihmisen "liha" on perinpohjin syntinen ja paha ja koko ihmiskunta on äärettömässä synninturmelluksessa. Perisynti on positiivinen "paha", joka kuuluu ihmisluontoon tuhoisana perintönä ensimmäisiltä esivanhemmiltamme. Myös koko luonto on sen vallassa. Ihminen/ihmiskunta on kykenemätön omin voimin saamaan aikaan mitään hyvää ja arvokasta. Vain jumalan avulla ja Jahven 2. persoonan uhrikuoleman vuoksi, ihminen/ihmiskunta voi saada aikaan jotakin hyvää ja arvokasta. Ajatus perisynnistä on peräisin kreikkalaisesta orfilaisesta lahkosta, joka kehitti yleisen teorian ihmisen luontaisesta syntisyydestä ja pahuudesta.

T

Tabu

Loukkaamattomaksi katsottu asia, usein myös kielletty teko. Polynesialainen sana, joka tarkoittaa kiellettyä ja vaarallista. Meillä esim. Jeesuksen persoonan arvostelu saattaa olla tabu, lehdistö ei uskalla julkaista kritiikkiä jne. Seksuaalisuuden alueella on ollut paljon julkisia tabuja, mutta ne ovat vähentyneet nopeasti.

Taikausko

Magia. Laajemmin: kaikki tieteellisesti perustelemattomat käsitykset luonnosta ja ihmisen suhteesta luontoon. Käsite on hyvin monenlaisessa käytössä.

Teismi

Käsitys, jonka mukaan jumala tai jumalia on olemassa.

Teleologinen

Tavoitteellinen, päämäärähakuinen. Teleologiset selitykset esittävät ilmiön tarkoituksia, päämääriä tai vaikutuksia. Fysiikan ja biologian (yleensä eksaktien luonnontieteiden) kehitys on merkinnyt tarkoituksiin ja päämääriin viittaavien syiden eliminoimista tieteellisestä selittämisestä. Ihmistieteissä niillä lienee aina paikkansa, koska ihmisellä on tarkoituksia ja päämääriä.

Telepatia

Ajatuksensiirto ilman tunnettujen aistien apua. Ei vahvaa näyttöä (kts. ESP).

Teologia

Jumaluusoppi. Nimitystä käytetään koko "tieteenalasta", joka tutkii kirkkoon liittyviä asioita (Raamattua, kirkon historiaa yms.). Kirkkohistoriaa ja ainakin osaa eksegetiikkaa (= raamatunselitysoppi) on pidettävä tieteenä mutta esim. dogmatiikalla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Olennaista on se kuinka vahvasti tutkija on sitoutunut kristinopin perusteisiin. Vahva sitoutuminen tekee teologiasta uskonnonharjoitusta.

Teoria

Tieteellinen selitys. Tieteenalan tietojen järjestelmä. Arkikielessä = väite.

Teosofia

"Jumalallinen viisaus". 1) Mystis-teologinen suuntaus, joka tavoittelee "jumaluuden ja maailmankaikkeuden syvintä olemusta". 2) Helene Blavatskyn perustama salaoppi.

Tieteisusko

Kts. skientismi ja s.5.

Tieto

Klassinen tiedon määritelmä: tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Näin tieto on väitelauseiden sisältämää informaatiota, joka täyttää totuusehdon ja perusteluehdon. Ihmisen jokapäiväiseen kokemukseen perustuvaa tietoa kutsutaan arkitiedoksi. Tiedeyhteisön saavuttamat toistaiseksi parhaat tulokset ovat perusteltua ja koeteltua tieteellistä tietoa.

Todistustaakka

Alunperin oikeusopillinen käsite. "Todistustaakka on sillä, joka myöntää, ei sillä, joka kiistää". Tieteessä todistusvelvollisuus on sillä, joka esittää väitteen totuuden vaatimuksin. Kriittinen ateismi lähtee liikkeelle todistamistaakan periaatteesta ja toteaa, että jumalan tai jumalien olemassaolon/vaikutuksen puolesta ei ole kyetty esittämään sellaisia todisteita tai perusteluja, joiden nojalla siihen/niihin uskominen olisi perusteltua ja rationaalista (kts. käsikirjan s.26 väite 1). Sen, joka sanoo: "Uskon jumalaan" (= on olemassa sellainen ja sellainen jumala (kts. s.24)), on todistettava väitteensä tai ainakin esitettävä sellaiset perustelut, joita voidaan rationaalisesti punnita.

Todistamistaakan periaatteen merkityksestä tieteessä on hyvä esitys Oiva Ketosen kirjassa "Se pyöriin sittenkin" (1976) ja URSAn "Katoavatko ufot?" (1993) kirjan esipuheessa.

Totuus

Totuus tarkoittaa - korrespondenssiteorian mukaan - väitteen ja maailman välistä vastaavuutta: lause on tosi silloin, kun se ilmaisee maailmassa vallitsevan asiantilan eli "tosiasian". Formaalisten tieteiden (matematiikka, logiikka) ulkopuolella perusteet väitteen totuudelle eivät ole koskaan ehdottomia ja lopullisia: totuuden tunnistamiseksi ei ole absoluuttisia kriteerejä. Silti luontoa, ihmistä ja yhteiskuntaa koskevien lauseiden totuudellisuutta voidaan rationaalisesti testata ja arvioida. Totuus on tieteenharjoituksen regulatiivinen periaate eli tavoite, johon tieteellinen tiedonmuodostus pyrkii ja jota se onnistuessaan lähenee.

U

Ufo

"Unidentified flying object" eli tunnistamaton lentävä esine, outo valoilmiö, jonka aiheuttajaa ei pystytä löytämään. Suurin osa väitetyistä ufoista osoittautuu ifoiksi eli ufohavainnoiksi, joille löytyy luonnollinen selitys. Pieni osa ihmisten havainnoista jää aina vaille selitystä. Se johtuu kertomusten ja havaintojen epämääräisyydestä.

Humanoidiselitykset ja yleensä viittaukset maapallon ulkopuoliseen älylliseen elämään ovat perusteettomia. Mitään näyttöä ei ole. Abduktiokertomuksiin (henkilö on joutunut ufon sieppaamaksi) kannattaa suhtautua äärimmäisen kriittisesti, samalla tavalla kuin väitettyihin uskonnollisiin ilmestyksiin.

Ulkoinen reaalimaailma

Ihmisen ajatusmaailman ulkopuolella olemassa oleva todellisuus, konkreettinen, todellinen maailma ihmisen ympärillä.

Uskomusjärjestelmä

Kognitiivisen toiminnan (=ihmisen havainto- ja käsitys- kyky) alue, jonka sisältö muuttuu (jos muuttuu) tutkimukseen perustumattomien syiden johdosta. Tällaisia syitä ovat esim. auktoriteettien tulkinnat, ilmestykset jne. Esimerkkinä uskonnot, mystiset ja okkulttiset opit ja näennäistieteet.

Uskonpuhdistus

Suomessa kristittyjen keksimä nimitys luterilaisen lahkon synnylle. Oikea nimitys: reformaatio, 1500-luvulla alkanut katolisen kirkon hajoaminen ja protestanttisten oppien ja kirkkojen synty.

Uskonto

Uskonnossa on kyse uskomuksista, jotka koskevat yliluonnollisia olioita ja ihmisten järjestäytyneestä toiminnasta niiden uskomusten pohjalta (kts. käsikirja s.37-38).

V

Valistus

1700-luvulla tapahtunut naturalististen ja ei-teististen aatteiden nousu.

Vertauskuvallinen selitys

Vertauskuvallisessa selityksessä tulkitsija laittaa kertomuksiin sellaisia ajatuksia ja käsitteitä, jotka ovat hänestä itsestään ja hänen ajaltaan kotoisin. Turvautuminen "vertauskuviin" on kaikkina aikoina ollut mainio keino näennäisesti sovittaa uskonnollisen lähdekirjan vanhentuneita käsityksiä sopusointuun edistyneemmän ajan katsontatavan kanssa.

Värähtely

Näennäistieteellinen käsite, jolla kuvataan mm. luonnon ja ihmisen välistä mystistä harmoniaa. Mystiikan pauloissa oleva saattaa kuvata omaa "henkistä kehitystään" kohoamisena korkeammille "värähtelytasoille".

X

Tuntematon tarina

Olut auttoi munkkeja selviytymään paaston ajasta ilman suurempia painonmenetyksiä jo 1500-luvulla. Kun viiniin tottuneet Rooman kardinaalit maistoivat karvasta olutta niin he eivät pelkästään hyväksyneet sitä, vaan lisäksi ylistivät munkkeja ylimääräisestä katumusharjoituksesta, johon munkit vapaaehtoisesti alistuivat juomalla olutta.

Y

Yliluonnollinen

Kts. käsikirjan kappale "Vapaa-ajattelu ja yliluonnollisiksi väitetyt ilmiöt" s. 22-25.

Z

Zeteetikko

1) Antiikin Kreikassa skeptikoista käytetty nimitys. 2) Henkilö, joka epäilystään huolimatta jatkaa etsimistä ("En tiedä kuinka asia on, mutta haluaisin kernaasti päästä selville ja yritän tehdä jotakin sen eteen"). Vrt. Nullifidianismi.